Päivä 78: Takaisin metsään!
BLM leirintäalue - KM 2333,5 40,5 km
Joku leirintäaluenaapureistani polkaisi agregaattinsa käyntiin 04.50. Onneksi olin jo puoliksi hereillä, niin ei hermo kiristynyt vaan aloin keittelemään aamukahvia.
Edellisenä iltana olin nähnyt useamman vaeltajan kävelevän tiellä otsalamppujen valossa, mutta en tiennyt keitä he olivat. Aamulla kun olin ollut liikkeellä reilun puoli tuntia, näin kolme nukkujaa makuupusseissaan tasaisella alueella tieltä vähän alaspäin. Paikalliset mahtava pitää meitä ihan hulluina, omituista koditonta porukkaa nukkuu teiden varsilla.
Asfalttitietä jatkui vielä 12 kilometriä, sitten pääsin vihdoin kääntymään hiekkatielle. Pidin siinä kohtaa pienen evästauon ja näin kun joku vaeltaja hyppäsi auton kyydistä hiekkatien ja asfalttitien risteyksessä. Se oli Smoke, vanhempi herra North Carolinasta. En ollut ennen tavannutkaan häntä. On kuulemma vaeltanut Appalachian Trailin ja Pacific Crest Trailin 80-luvulla. On mahtanut olla aika eri meininki silloin.
Pian hiekkatiekin muuttui poluksi ja sen jälkeen vastaan tuli päivän paras juttu, nimittäin metsä!!! Puita!!! Varjoa!!! Edelliset puut olin nähnyt Wind River Rangella melkein viikko sitten, sen jälkeen ei ole juuri varjoa ollut ja Basinissä aurinko on armoton. Miten mahtavalta tuntuikaan kävellä puiden varjossa. Pidin pitkän lounastauon Smoken kanssa rupatellen pienen puron varressa ja nauttien siitä ettei tarvinnut kärvistellä kuumassa auringossa.
Päivän toinen puolikas tuntui jotenkin tosi tahmealta, tai jostain syystä tunsin vain olevani tosi hidas. Mutta ei se mitään, edellinen pitkä päivä pikitiellä tuntui vieläkin jaloissa, tänään ottaisin iisimmin. Tänäänkin viimeiset 8 kilometriä oli ylämäkeä, aivan kuin eilenkin. Myös tänään minulla oli 4 litraa vettä repussa kun kiipesin mäkeä, mutta tällä kertaa en ollut lähellä tuupertua. Metsässä oli viileämpää kuin tiellä ja neulasten peittämä polku oli mukavan pehmeä jalan alla. Reitti nousi kohti Bridger Peakin huippua (3445m), olin ajatellut leiriytyä ennen sitä. Löysinkin kiva leiripaikan 3200 metrin korkeudesta, söin illallisen auringonlaskua katsellen ja kömmin makuupussiin. Pimeä tulee nykyään jo ennen yhdeksää!
Vanhan kultakaivoksen raunioita
Sydämen muotoisi kiviä ja metsää!
Puita! Maisemia!