Päivä 77: Asfalttitie on kuuma
Rawlins - BLM campground 51 km
Lepopäivä teki taas hyvää, johan edellisestä oli melkein kolme viikkoa ja aika rankka osuus tullut vaellettua siinä ajassa. Hoidin pakolliset ruokashoppailut ja sen jälkeen oikeastaan vain loikoilin sängyssä ja söin. Ja päivitin tätä blogia. Illalla menin Rawlinsin keskustaan jossa vanhoilla PCT-kavereillani Jujulla ja Alpine Patilla oli airbnb-kämppä. Haettiin noutoruokaa thaimaalaisesta ravintolasta ja vietettiin ilta herkutellen.
Tänään lähdin motellilta vähän ennen seitsemää aamulla. Olisin Great Divide Basinissä vielä pari päivää, kunnes reitti alkaa nousta Coloradon vuorille. Rawlinsista etelään vaellettaessa on kaksi vaihtoehtoa; virallinen CDT joka on taas pientä hiekkatietä/polkua eikä reitin varrella ole juurikaan vettä, tai asfalttitie joka on vähän lyhyempi ja sen varrella on saatavilla enemmän vettä. Valitsin asfalttitien, koska minulla oli repussa jo kuuden päivän ruoat, en halunnut lisäksi kantaa älyttömiä määriä vettä. Rawlinsista seuraavaan mahdolliseen ruokatäydennyspaikkaan Encampmentiin on noin 100 kilometriä, mutta halusin jättää sen väliin kokonaan koska sinne on ilmeisesti todella hankala liftata tiellä jolla on tosi vähän liikennettä. Kävelen siis suoraan Rabbit Ears Passiin asti josta pääsen liftaamaan Steamboat Springsiin. Beansin pitäisi olla siellä, kiva nähdä häntäkin taas! En muista olenko kertonut, että hän joutui jättämään vaelluksen kesken Wind River Rangen jälkeen saatuaan giardian (suolistoloinen). Hän kuitenkin viettää vielä ainakin kuukauden Coloradossa ennen kuin palaa takaisin Ruotsiin.
Tästä päivästä ei hirveästi ole kerrottavaa. Kävelin asfalttitietä, oli tosi kuuma, liikennettä oli onneksi tosi vähän. Muutama ystävällinen kuski tarjosi vettä ohi ajaessaan ja minähän otin vastaan kaiken minkä sain. Joitakin pyöräilijöitä näkyi myös, olin ehkä vähän kateellinen heille kun he niin helpon näköisesti vain suhahtivat ohi pyörineen.
Viimeiset 8,5 kilometriä ennen leiripaikkaa oli loivaa ylämäkeä, ja minulla oli reilut kolme litraa vettä repussa että se riittäisi aamuun asti. Hyvä etten tuupertunut siihen mäkeen, olin ihan poikki ja jalkoja särki asfaltilla kävely. Mutta selvisin! Aivan tien vieressä oli yhdenlainen leirintäalue, ei siellä ollut muuta kuin kaksi vessaa, piknik-pöytiä ja tasaista kuivaa nurmea, mutta siitäkin vähästä olin iloinen! Paikalla oli jo ainakin 5 asuntoautoa, mutta tilaa oli paljon.
Kaupunkipeuroja Rawlinsin laitamilla
Tätä sitten seuraavat 60+ kilometriä
Harvinaista herkkua; lounaswrapissä on avocadoa!