Päivä 124: Sadepäivä
KM 3800,5 - KM 3847 = 46,5 km. Yht: 3700 km
Yöllä tosiaan satoi vettä ja tuulikin aika kovasti, mutta minä pysyin lämpimänä ja kuivana teltassani. Aamullakin satoi vielä, mutta se taukosi juuri sopivasti vähän ennen seitsemää ja sain pakattua repun. Boomerang oli myös juuri lähdössä, toivotin hänelle onnea matkaan.
Sääennuste lupaili koko päiväksi pilvistä ja sateista, sitä se sitten olikin. Välillä kävelin sumussa enkä juuri nähnyt seuraavaa puuta pitemmälle, välillä satoi vettä vaakatasossa kun tuuli niin kovasti ja hetken päästä tuuli saattoi puhaltaa pilvet kokonaan pois niin että aurinko pääsi vilahtamaan raosta ennen uusia pilviä. Vettä ei onneksi tullut paljon ja koska tuuli niin kovasti, ne vähätkin pisarat kuivuivat pian.
Polku kulki pitkään korkean mesan (=pöytä, tasahuippuinen vuori) reunaa pitkin, välillä hyvinkin lähellä pudotusta alas tasangolle. Maisemat oli hienot, sumusta ja sadepilvistä huolimatta. En ole vieläkään nähnyt mitään autiomaan ötököitä, lukuunottamatta yhtä pikku tarantellaa. Mutta se oli niin pieni (ehkä 4 cm jalkoineen), että sitä ei lasketa. En nähnyt PCT:lläkään yhtään kalkkarokäärmettä, sellaisen haluaisin edes kerran nähdä. Turvallisen matkan päästä tietysti. Mutta tällaisella säällä kaikki elukatkin varmasti menevät koloihinsa.
Hiekkaisella polulla näkyi jalan jälkiä, yritin arvailla ketä edelläni on. Boomerangin lisäksi todennäköisesti ainakin B- ja mahdollisesti Sweetness ja Wrecking Ball. Vaeltaessa oppii tunnistamaan mitkä kengät kenelläkin on, kuka polkua on kävellyt ja kuinka kauan sitten.
Tiesin että loppupäivästä olisi yksi joen ylitys ja sateen takia olin vähän huolissani, kuinka syvä joki olisi. Mutta kun vihdoin pääsin uoman äärelle, sain huokaista helpotuksesta. Uoma oli kyllä syvä mutta vettä siellä ei virrannut paljoa. Otin kengät pois ja kahlasin nilkan syvyisessä vedessä yli. Uoman toisessa reunassa oli mutaa ja upposin siihenkin nilkkoja myöten. Sitten vietinkin seuraavat 10 minuuttia pesten mutaa pois että saisin sukat ja kengät takaisin jalkaan. Mutahan tekee iholle hyvää ja hieroessani sitä pois tuli tehtyä kuorinta jalkapohjille!
Joelta meni vielä puolisen tuntia lehmien juottopaikalle josta täyttäisin pulloni. Joen vesi ei tosiaan soveltunut juotavaksi, vaikka se näyttikin kaakaolta. Juottopaikan läheltä löysin Sweetnesin ja Wrecking Ballin. Sweetness oli pitkään kärsinyt giardiasta joka ei ollut mennyt ensimmäisellä antibioottikuurilla ohi, mutta nyt uusilla lääkkeillä olo oli parantunut. Ylpeänä hän kertoi kakan olleen normaalia jo kaksi kertaa! Hurraa!
Lehmien juottokaukalon vesi oli kovin sameaa, mutta lähellä oli toinen kannella peitetty sammio, jossa vesi oli kirkkaampaa. Kauhoin pois enimmät kuolleet ötökät ja täytin kahden litran vesipussin sammiosta. Kävelin juottopaikalta vielä vähän matkaa kunnes löysin tasaisen leiripaikan puiden suojasta.
Jonkun ylläpitämä vesipiste vaeltajille
Aurinko kävi tervehtimässä lyhyesti
