Päivä 123: Cuba

KM 3759 - KM 3800,5 = 41,5 km. Yht: 3653,5 km

Jotain kummallista oli meneillään yöllä telttani ulkopuolella. Ensin kuului kolinaa ja tömistelyä, sitten mölinää, joka paljasti möykkääjät kanadanhirviksi. Kuulosti siltä että uroksilla oli siellä kunnon taistelu jostain, kolina kuului yhteen osuvista sarvista. Toivoin vain etteivät ne juokse taistelun huumassa telttani päälle. Eivät juosseet, ilmeisesti tappelu saatiin päätökseen ja hirvet häipyivät paikalta.

Cuban kylään oli noin 15 km, odotin jo vesi kielellä kunnon lämmintä aamupalaa. Siispä olin liikkeellä jo ennen auringonnousua. Puolet matkasta oli tietä, joten se oli nopeaa kävellä, kymmenen aikaan aamulla saavuin Cuban pääkadulle. Olin selvittänyt valmiiksi mistä saan aamupalaa, muiden vaeltajien kommenttien mukaan se olisi Cuban Cafe kylän eteläpäässä. Juuri kun olin kurvaamassa kahvilan pihaan, B- käveli ulos viereisestä motellista. Hänkin oli menossa aamupalalle, kiva saada seuraa! Söin munakkaan, perunaa ja paahtoleipää sekä yhden ison pannukakun, kaikki oli herkullista! Nauratti kun mietin että kesäkuussa kun tulin jenkkeihin, en jaksanut syödä loppuun samanlaista aamupalaa (edes ilman pannukakkua), ja nyt en ollut tämän jälkeen edes täynnä. Samalla sain ladattua virtapankin ja puhelimen.

Aamupalan jälkeen B- lähti jatkamaan matkaa, minun piti vielä käydä ruokaostoksilla. Cubassa oli useampi ruokakauppa, mutta vain Dollar General oli tässä päässä kylää. Valikoima oli vähän kehno, eikä siellä ollut mitään tuoretta kuten leipää tai vihanneksia. Löysin kuitenkin mielestäni tarpeeksi evästä jotta selviän neljä päivää Grantsiin, en halunnut kävellä 1,5 km väärään suuntaan toiseen kauppaan.

Ensin kuusi kilometriä tien vartta, sitten pääsin polulle. Maasto on täällä erikoista, eroosio on kuluttanut pehmeämmät ainekset pois ja jäljelle jääneet ovat kovemmat kivimuodostelmat. Polku kiemurteli muodostelmien välissä ja ylitse, välillä kiveen oli hakattu porrasaskelmia. CDT:n mittapuun mukaan polku oli hyvin merkitty ja helppo seurata.

Juuri ennen auringonlaskua saavuin lähteelle, josta täytin vesipullot. Nyt vettä ei enää ole reitillä paljoa, joten on aina oltava tarkkana missä seuraava vesi on. Usein joudumme ottamaan juomaveden lehmille tarkoitetusta vesiastiasta. Lähteeltä jatkoin vielä sen verran eteenpäin että löysin hyvän leiripaikan. Yöksi oli ennustettu sadetta ja tuulta, siksi valitsin telttapaikan erityisen huolellisesti. Piti olla puita suojaamassa tuulelta ja sellainen kohta mistä ei tule järveä jos sataa paljon.

Olin jo hampaiden pesulla kun pimeydestä näytti lähestyvän valo. Kun se poukkoili lähemmäs, hihkaisin "Kuka siellä?". Se oli Boomerang, saksalainen vaeltaja jota en ollut tavannut aikaisemmin. Hänellä on meneillään "calendar year triple crown", eli hän vaeltaa CDT:n, PCT:n ja Appalachian Trailin vuoden sisään. Nyt jäljellä oli enää pari päivää CDT:tä ja pieni pätkä Appalachian Trailillä. Boomerang etsi myös telttapaikkaa ja osoitin hänelle tasaista paikkaa lähettyvillä. Hän päätti jäädä siihen ja minä jatkoin iltapuuhia.

Kuiva joen pohja

Tämän teoksen nimi on “Kukka ja kakka hiekkaerämaassa”

Mikähän tästä on mennyt..?