Päivä 122: Koiravaara

20. lokak.

KM 3718 - KM 3759 = 41 km. Yht: 3612 km

Telttapaikkani oli korkean mäen päällä ja vaikka siellä olikin puita, ne eivät peittäneet maisemia liikaa. Taivaanranta alkoi punertaa kun hörpin aamukahviani, Misplacen teltasta alkoi myös kuulua kahinaa samoihin aikoihin.

Aamu oli sen verran lämmin ettei tehnyt yhtään pahaa lähteä liikkeelle shortseissa. Hanskat jouduin kyllä pitämään kädessä ja fleecen päällä ensimmäisen tunnin ajan. Sitten tulin tielle, jonka läheisyydessä kommenttien mukaan pyörii villiintynyt koiralauma. Koirat olivat hyökkäilleet vaeltajien kimppuun ja minulla on vielä liian hyvässä muistissa kohtaamiset lammaskoirien kanssa. Odotin että Misplace saapuisi paikalle ja jatkoimme matkaa yhdessä. Ainakaan en kohtaisi koiria yksin.
Mutta koiria ei näkynyt, parempi tietysti niin! Kun olin melko varma että olimme ohittaneet "koiravaaran", hidastin vauhtia ja Misplace hävisi näkyvistä.

Tänään ei ollut taaskaan maisemia. Pelkkää metsää koko päivä. Välillä polku ylitti vetisiä niittyjä, joissa aina kastui kengät. Juuri kun ne olivat vähän kuivahtaneet edellisen jäljiltä, vastaan tuli uusi ylitettävä niitty. Myös metsässä oli mutaa ja kiivettyäni San Pedro Peaksin korkeimmalle kohdalle siellä oli luntakin varjopaikoissa.

Illalla ohitin San Gregorio Reservoirin, eli pienen järven. Sen ympäristössä ei saanut leiriytyä, joten jatkoin matkaa vielä tunnin verran. Nyt leirini on noin 2800 metrin korkeudessa, huomenna laskeudun taas lähelle 2000 metriä ja siellä polku enimmäkseen pysyykin jatkossa. Täällä on jossain lähellä pari pöllöä, ne huhuilevat toisilleen. Aika ihanaa.