Päivät 120-121: Santa Fe

Ghost Ranch - tie 84 - KM 3718
2,1 km + 31,5 km. Yht: 3571 km

Olin laittanut kellon soimaan puoli kuudelta, että ehtisin kävellä tien varteen aamun ensimmäistä bussia varten. Pakkasin kamat ja hyvästelin B-:sen, joka oli herännyt. Kävelin isolle tielle pienempää hiekkatietä pitkin ja ihastelin matkalla tähtitaivasta. Näin muutaman tähdenlennonkin!
Olin tien varressa 15 minuuttia ennen aikaa jolloin bussin piti tulla. Aamu alkoi kajastaa ja vihdoin näinkin sinisen bussin tulevan Chaman suunnasta. Heilutin kättäni merkiksi, mutta bussi ajoi ohi. Kyllä vain, se ajoi ohi, eikä edes hidastanut! Olin hetken ihan äimänä ja vain tuijotin bussi perään. Tästä menee vain kolme bussia koko päivänä, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa liftaamaan. Liikennettä ei ennen seitsemää aamulla ollut ihan hirveästi ja kylmäkin tien varressa oli.

Kunhan tokenin järkytyksestä, asetuin parempaan kohtaan tien varressa ja nostin peukalon pystyyn. Kokeillaan sitten näin.
Meni yli puoli tuntia ennen kuin sain kyydin Edwardilta, joka oli tulossa Chaman lähettyvillä olevalta maatilaltaan. Hänkin ajoi ensin ohi, mutta kääntyi sitten takaisin hakemaan minut kyytiin. Ed oli kotoisin Santa Festä ja sinne siis menossa, sattuipa sopivasti. Hän jopa tarjosi minulle kahvin kun pysähdyimme huoltoasemalla matkan varrella ja vei minut pyytämääni osoitteeseen Santa Fessä. Olin ajatellut yöpyä hostellissa, mutta se oli niin kaukana kaupungin keskustasta että asioiden hoitaminen olisi ollut hankalaa. Menin siis Motel 6:een, joka oli halvin mitä löysin. Tosin huoneen sain vasta kahden jälkeen iltapäivällä, siihen asti juoksin ympäri kaupunkia ensin syömässä, sitten pesulaan pyykinpesuun, ruokakauppaan ja vielä toiseen ruokakauppaan kun ensimmäisestä ei löytynyt kaikkea.

Motelli oli yllättävän siisti, yleensä kun ottaa halvimman niin koskaan ei tiedä mitä saa. Sijaintikin oli loistava, vain 10 minuutin kävelyn päässä Santa Fen keskustasta. Kävin pitkässä kuumassa suihkussa, päivittelin jonkun aikaa blogia ja lähdin sitten katselemaan kaupunkia. Täällä tuntuu kuin olisi jossain ihan muualla kuin Yhdysvalloissa. Katujen nimet ovat espanjaksi, ihmiset näyttävät erilaisilta ja suurin osa taloista on rakennettu niin että ne näyttävät savesta tehdyltä. Keskustassa oli paljon erilaisia taidekauppoja ja gallerioita, sekä turisteja.

Jostain kuului musiikkia ja kun katsoin ylös, huomasin erään talon katolla ihmisiä. Sieltä löytyi tosi kiva ravintola jolla oli kattoterassi. Tilasin tacoja ja talon margaritan. Tacot olivat herkullisia ja margaritakin maistui sen verran hyvälle että tilasin vielä toisenkin siinä illan hämärtyessä. En ole kuunnellut ollenkaan musiikkia vaeltaessa (koska en pääse kirjautumaan spotifyhin), joten nautin ravintolan lattarirytmeistä koko rahan edestä. Tanssijalkaa olisi vipattanut, mutta keskiviikkoiltaisin ei kuulemma ole tansseja missään, enkä kyllä haluaisi vaellusvaatteissa lattaribileisiin mennäkään.

Minulta toivottiin lisää ruokakuvia, joten tässä tulee. Tämä oli aika pieni annos, mutta sitäkin herkullisempi!

Franciskus Assisialaisen katedraali Santa Fen keskustassa

Kattoterassilta oli kiva katsella maisemia auringon laskiessa

Seuraavana aamuna minun oli lähdettävä motellilta jo seitsemän jälkeen, että ehdin aamubussiin. Seuraava olisi ollut vasta iltapäivällä ja halusin päästä ajoissa takaisin polulle. Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi, eikä kyydissä ollut ketään muita. Nämä bussit ovat täällä ilmaisia, tällä ensimmäisellä pääsisin Españolaan ja siellä vaihdan toiseen joka menee Ghost Ranchin ohi.

Seuraavalta pysäkiltä bussiin tulikin kaksi vaeltajaa, joita en tuntenut ennestään. Rachel ja Rainbird olivat vaeltaneet CDT:n pohjoiseen päin, mutta koska Chaman ja Grantsin välinen polku oli alkukesästä metsäpalon takia suljettu, he olivat nyt tulleet takaisin kävelemään sen. Españolassa kävin postissa lähettämässä ruokapaketin Pie Towniin, jossa ei ole ruokakauppaa. Olin ostanut ruoat jo edellisenä päivänä, mutta en ehtinyt enää postiin Santa Fessä. Ehdin vielä hyvin seuraavaan bussiin, johon hyppäsi myös Misplace, vanha tuttu vaeltaja briteistä.

Olin oikeasti aika innoissani kun pääsin polulle, ympäristö on nyt niin erilainen kuin aikaisemmin, että ihan kuin olisi kokonaan jollain eri reitillä. Ensimmäiset 14 km oli kylläkin hiekkatietä, mutta sen jälkeen polku oli tosi kiva. Tie seurasi Rio Chamaa, sitten polku kääntyi joelta kanjoniin jossa myös virtasi pieni puro. Lämpötila oli vaeltamiseen juuri sopiva, sillä puro oli kanjonin pohjalla metsässä. Vielä päivän lopuksi polku nousi useamman sata metriä kanjonin reunalle. Misplace oli leiriytynyt mäen päälle missä oli paljon tasaista, minäkin pysähdyin sinne koska kello oli jo melkein puoli kahdeksan ja oli pimeää.

Española

Rio Chama

Tällaisiin vesipisteisiin on nyt sitten totuttava