Metsäseikkailu

En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa, kuin Uuden-Seelannin pohjoiset metsät. Vuorikiipeilyn ihanuus ja kurjuus käy melko lähellä, mutta ei. Ei sekään vedä vertoja Herekino, Raetea ja Puketi metsille. Tästä tulee aika pitkä kirjoitus, koska niin paljon on mahtunut kuuteen päivään!

HEREKINO PV 7, 25 KM

Lähdin liikkeelle Ahiparasta jälleen Sallyn, Anthonyn ja Calvinin kanssa. Herekino metsän polun alkupäässä oli rohkaiseva kyltti, jossa mainittiin että kyseiseen 15 km matkaan menee noin 9 tuntia. Mutaralli alkoi heti kymmenen metriä polun alusta. Alkuun yritin väistellä pahimpia kuralammikoita, mutta pian huomasin, ettei siitä ole mitään hyötyä koska mutaa oli niin paljon. Reitti lähti heti nousemaan jyrkästi kohti vehreää harjannetta jolla kasvusto oli niin tiheää, ettei maisemia nähnyt kun sieltä täältä vilaukselta. Nyt oltiin todellakin viidakossa. Sally ja Calvin jäivät heti alkumatkasta reippaasti jälkeen. Olin syönyt ison aamupalan, joten virtaa riitti ja oli ihanaa olla vihdoin metsässä! Toisin kuin rannalla, jossa näki reitin kymmeniä kilometrejä eteenpäin, metsässä polkua näkyi vain muutamia metrejä kerrallaan. Välillä mentiin todella jyrkkää mutaista ylämäkeä lähes nelinkontin ja hetken päästä todella jyrkkää alamäkeä melkein persmäkeä. Ensimmäisen ja toisen metsäosuuden välissä oli pieni pätkä metsätietä, pysähdyin tien varteen syömään lounasta. Paikalle ilmestyi myös amerikkalainen Erin. Hetken päästä Anthonykin ilmestyi perässään hollantilainen Frits. Lounaan jälkeen meiltä meni vielä monta tuntia päästä metsän läpi. Anthony liukasteli koko ajan ja tuntui turhautuvan sen takia. Kuvitelkaa 45-vuotias englantilainen mies heittämässä itkupotkuraivareita keskellä metsää mutalätäkössä...Noin 7,5 tunnin päästä astuimme ulos synkästä metsästä. Kuraisina mutta onnellisina kävelimme vielä pari kilometriä pienelle nurmialueelle leiriytymään. Leirin vieressä solisi pieni puro, jossa pesin enimmät kurat pois ja liotin jalkojani kylmässä vedessä. Sally ja Calvin eivät ikinä saapuneet leiriin, päättelimme että he leiriytyvät metsässä.

RAETEA PV 8-9, 45 KM

Heräsin tapani mukaan taas kuudelta, ilman herätyskelloa. Seitsemältä olin jo valmiina lähtöön mutta Anthony ei ollut vielä edes hereillä. En jäisi odottelemaan, ravistelin hänen telttaansa ja huikkasin että lähden jo. Kävelin ensin noin 10 km tietä ennen kuin pääsin Raetean polun alkuun. Ennen metsää istuin hevoslaitumen laidalle evästauolle ja kuivattamaan telttaani, jonka olin joutunut pakkaamaan aamulla märkänä kasteen takia. Joku paikallinen ilmestyi mutkan takaa moottoripyörällä ja jäi hetkeksi juttelemaan. Selvisi, että hän ja veljensä ovat mehiläishoitajia ja hän oli matkalla tarkistamaan pesiä. Kovin leppoisalta kuulosti elo Uuden-Seelannin maaseudulla.

Jos Herekino oli hurja metsä, niin en tiedä miten kuvailisin Raeteaa. En uskonut että se olisi mahdollista, mutta se oli vieläkin mutaisempi, vaikeakulkuisempi ja mäkisempi. Lisäksi päivä oli kuuma, joten hikoilin ihan älyttömästi. Vaeltamista hankaloitti myös se, ettei Raeteassa ole missään vettä, joten metsään mennessäni minulla oli 4 litraa vettä repussa. Tiesin että jäisin metsään yöksi, sen takia oli ajateltava vielä seuraavaakin päivää. Raetean reitti kulki myös korkealla harjanteella, jolla oli mm kaksi yli 700 metristä huippua. Nousua tuli ensimmäisen päivän aikana noin 2400 metriä ja laskuakin melkein 2000. Tämä oli juuri sitä mitä olin tullut täältä hakemaan, seikkailua ja haasteita! Tunsin olevani kuin oman elämäni Indiana Jones. Kuuden jälkeen illalla päätin leiriytyä heti kun löydän tarpeeksi tilaa teltalleni, löysinkin mukavan läntin yllättävän helposti. En ollut nähnyt ketään muita vaeltajia koko päivänä, mutta kun olin saanut telttani pystytettyä, saksalainen Felix ilmestyi pusikosta. Ikävä kyllä hänen teltalleen ei ollut enää tilaa, joten hänen piti jatkaa matkaa. Olin edelleen harjanteella, yli 600 metrin korkeudessa, joten puhelin toimi. Sain viestin Anthonyltä, että hän, Sally ja Calvin olivat kaikki palanneet Kaitaiaan koska Herekinon metsä oli ollut heille liikaa. Ihan hyvä ratkaisu, heillä oli kaikilla ongelmia jalkojen kanssa ja Raetea olisi ollut vielä rajumpi kuin Herekino.

Aamulla kävelin noin 2,5 tuntia pois metsästä ja noin 6 km tietä että pääsin Mangamuka Bridgeen, jossa tiesin olevan pienen kaupan. Sieltä sai myös ruokaa, joten tilasin hampurilaisen, kumara-ranskalaiset (bataatin tyyppinen kasvi) ja limun. Ai että maistui hyvälle! Kaupalta oli vielä 12 km pientä hiekkatietä Puketi metsän alkuun ja Apple Dam campiin. Puketi metsässä ei sa leirityä muualla kuin kahdella tietyllä leiripaikalla. Felix ja Frits olivat jo siellä ja illalla japanilainen Arisakin löysi perille.

PUKETI PV 10, 25 KM

Koko jengi lähti Apple Dam campistä liikkeelle heti kuuden jälkeen aamulla, koska iltapäivälle oli luvattu sadetta ja ennen sitä pitäisi ehtiä pois jokilaaksossa kulkevalta reitiltä. Yhtäkkiset tulvat ovat yleisiä kun sataa, joten joessa kävely ei ole silloin suositeltavaa. 2,5 km reitti Mangapukahukahu jokea pitkin oli jälleen mahtavaa vaihtelua edellisiin päiviin! Vehreät vuorenrinteet nousivat kuin seinät molemmin puolin kun kahlasin viileässä vedessä. Vesi ulottui korkeimmillaan puoleen reiteen. Sää oli pilvinen, se tuntui miellyttävältä edellisen päivän paahtavaan auringonpaisteen jälkeen. Jokiosuuden jälkeen pääsin tuttuun touhuun, polku jatkui mutaisena ja vaikeakulkuisena, nousten lopulta korkealle harjanteelle, jota pitkin se kulki lähes koko matkan Puketi campiin. Loppumatkan pitkät ylämäet veivät viimeisetkin energiat, tunsin olevani todella väsynyt. Neljän päivän taistelu vaikeakulkuisissa metsissä on tehnyt tehtävänsä, nukahdin telttaani jo kahdeksan maissa.

Tänään kävelin vielä 25 km metsän laidalta Kerikeriin, halki maaseudun ja laidunten. Vain vähän ennen kaupunkia saavuimme asuinalueelle jossa polku kulki Kerikeri joen vartta. Hulppean näköisen omakotitalon terassilta joku mies vilkutti ja huuteli meille jotain. Kuulimme vain sanan "juoma", joten raahauduimme (minä sekä saksalaiset Jasmin & Jan) terassille. Meille tarjoiltiin isot mukit kylmää mehua ja rupattelimme mukavan vanhemman pariskunnan kanssa jonkun aikaa. Paikalliset ovat täällä todella avuliaita ja ystävällisiä.

Huomenna pidän lepopäivän täällä Kerikerissä, majoitun viiden muun vaeltajan kanssa mökissä leirintäalueella.