Leirinuotioita, porkkanakakkua ja muutto leikkimökkiin

PÄIVÄ 16, WHANANAKI - NIKAU BAY, 27 KM

Kirjoitan tätä nyt niin monta päivää jälkikäteen, etten oikein meinaa edes muistaa minkälainen matka tämä oli. Yleensä kirjoitan päivän kuulumiset heti samana iltana, kun ne ovat tuoreessa muistissa, mutta nyt on ollut monta niin pitkää päivää etten ole yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut. Whananakista matka jatkui rannikkoa pitkin kohti Matapourin kylää. Reitillä oli monta toinen toistaan kauniimpaa pikku poukamaa valkoisella hiekkarannalla ja turkoosilla merellä sävytettynä. Yksi kauneimmista pätkistä tähän mennessä, ehdottomasti! Poukamien välillä polku pujotteli laiduntavien lehmien seassa vihreillä kukkuloilla.

Matapourin kylässä pysähdyin kaupalle juomaan kahvit ja syömään piirakan. Samalla lähetin viestin Jamesille, joka kyyditsee porukkaa joen ylitse Ngungurusta Nikau Bayhin, josta reitti jatkuu. James pitää Nikau Bayssä leirintäaluetta, jonne aioin jäädä myös yöksi. Mutta ensin piti kävellä 3-4 tuntia metsän läpi. Suoriuduin metsästä kolmessa tunnissa ja ehdin käydä myös ruokakaupassa ennen venekyytiä. Ostin jogurttia, leipää, ison pussin tomaatteja ja juustoa. Tuoreita juttuja tulee retkeillessä eniten ikävä, ne vaan on ihan liian painavia kantaa.

Olin hukannut suurimman osan polkuperheestä edellisten kahden päivän aikana, mutta yhtäkkiä koko jengi ilmestyikin samalle laiturille odottamaan Jamesin kyytiä. Joen ylitys kesti vain pari minuuttia, James joutui ajamaan useamman kierroksen koska meitä oli 11. Nikau Bay Camp oli viihtyisin leirintäalue tähän mennessä, kuinka viihtyisä siitä vielä tuleekaan kunhan James saa kaiken valmiiksi. Illalla istuimme kaikki ringissä leirinuotiolla ja kuunneltiin vanhoja levyjä James kammettavalla gramofonilla, tästä ei voi tunnelma paljon parantua!

PÄIVÄ 17, NIKAU BAY - TAIHARURU, 29 KM

Tämä oli vähän tylsä päivä, koska suurin osa matkasta oli kävelyä tietä pitkin. Ainoa metsäosuus oli Mackerel Forest Track, joka oli vain reilut 4 km. Muut liftasivat tieosuuden, minä päätin kuitenkin kävellä koko matkan. Sää oli ihan mahdoton, parin minuutin sadekuuroja ja aurinkoa vuoronperään, tästä syystä minulla ei ole edes kuvia tältä pätkältä kun kamera oli suojattava sateelta. Pysähdyin lounaalle noin 15 minuutiksi, sinäkin aikana ylitseni pyyhkäisi kaksi sadekuuroa.

Viimeiset kilometrit ennen suunnittelemaani yöpaikkaa, käveltiin laskuveden paljastamalla mangrovealueella. Otin suosiolla kengät heti pois ja tallustelin paljain jaloin välillä puoleen sääreen ulottuvassa mudassa. Viileä muta tuntui samalla tosi miellyttävältä ja inhottavalta. Tässä kohtaa yhytin myös autokyydillä kulkeneet vaelluskaverini. Noin 45 minuutin mutaläpsyttelyn jälkeen saavuimme Tide Song B&B:hin, jota pitää Ros ja Hugh. Heidän takapihallaan Te Araroan vaeltajat saavat majoittua ilmaiseksi, meitä varten on jopa rakennettu suihku, wc ja pieni mökki. Kuusissakymmenissä oleva Ros käveli itse Te Araroan kaksi vuotta sitten, luovutettuaan toisen munuaisensa miehelleen. Huima täti! Todellisena kodinhengettärenä hän oli leiponut porkkanakakun ja keitti meille kahvit. Uusi-Seelantilaiset ovat kyllä uskomattoman ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Mahtavaa tavata tällaisia ihmisiä!

PÄIVÄ 18, TAIHARURU - RUAKAKA, 40 KM (joista pari veneellä ja noin 4 autolla)

Aamulla meitä hemmoteltiin vielä hedelmäsalaatilla, paahtoleivällä ja muilla herkuilla, ennen kuin jatkoimme matkaa. Oli lähdettävä aikaisin aamulla, jotta pääsisimme laskuveden aikaan mangrovealueen toiselle puolelle.

Uusi-Seelanti osoitti jälleen monipuolisuutensa. Tämän päivän reitille mahtui metsää, hiekkarantaa, tieosuus, venekyyti sekä teollisuusalueen läpi kävely. Mieleen jäi parhaiten Bream Head-nimistä harjannetta pitkin kulkeva polku, nousua tuli rannalta lähes 500 metriä ja näkymät ylhäältä oli henkeäsalpaavan kauniit. Harjanteen jälkeen oli päästävä salmen toiselle puolelle veneellä, tai liftattava monta kymmentä kilometriä. Paikallinen kalamies Duncan vei meidät veneellään Marsden Pointiin, josta reitti taas jatkui.

Ruakakassa oli taas pitkästä aikaa mahdollisuus tehdä ruokaostoksia isossa kaupassa, ostin kuitenkin vain vähän hedelmiä ja jogurttia illaksi ja aamuksi. Aamupalaksi olen yleensä syönyt mysliä, veden ja kookosmaitojauheen kanssa. Lounaalla wrappejä esim tonnikalan, hummuksen tai juuston ja salamin kanssa. Ainoastaan illalla kokkaan lämpimän ruoan, joka yleensä on pastaa tai nuudelia. Usein illalla palelee kun on väsynyt, juuri syönyt ja aurinko laskee, silloin keitän kupin kuumaa kaakaota johon myös laitan kookosmaitojauhetta. Kannattaa kokeilla!

Ruokakaupasta lähtiessä alkoi tietenkin sataa vettä, leirintäalueelle oli vielä 5 kilometriä käveltävää. Noin kilometrin päässä viereeni pysähtyi auto, jossa oli kyydissä kaksi vaelluskaveriani. He olivat liftanneet kyydin ja huomanneet minut tienposkessa. Olin kävellyt jo yli 30 km, väsynyt ja vettäkin satoi, joten hyppäsin kyytiin. Pikkuhiljaa koko polkuperhe oli taas koossa leirintäalueella, laitoimme teltat rinkiin ja istuimme nurmikolla illallista syöden kunnes aurinko laski ja pilvet hävisivät tähtien edestä.

PÄIVÄ 19, RUAKAKA - WAIPU COVE, 18 KM

Nukuin aamulla normaalia pitempään, seitsemään asti! Eilinen päivä oli niin pitkä, että päätin kävellä tänään vain noin kymmenen kilometriä läheiseen Waipun kylään. Ensimmäiset kuusi kilometriä kävelin rannalla, laskuveden ansiosta hiekka oli kovaa ja pystyin etenemään hyvää vauhtia. Saapuessani Waipuun kello oli vasta vähän yli 11, enkä halunnutkaan vielä pysähtyä. Otin neuvoa-antavan kahvin ja piirakan leipomosta ja istuin hetkeksi alas. Waipu näytti mukavalta kylältä, oli useampi kahvila, ravintola, kauppa ja hotellikin. Päätin kuitenkin jatkaa vielä 8 km Waipu Coven merenrantakylään. Minulla jäisi silti reilusti aikaa pestä pyykit ja levätä. Olen käyttänyt kävellessä polvipituisia juoksutrikoita ja merinovillaista t-paitaa. Kylmempinä päivinä lisään vielä merinovillaisen pitkähihaisen. Illaksi ja yöksi minulla on merinokerrasto ja yhdet ohuet pitkät housut, sekä paksut pitkävartiset sukat. Vaatetusvalinnat ovat onnistuneet kerrasta nappiin, eikä minulla ole rinkassani oikeastaan mitään turhaa. Shortseja en ole montaa kertaa pitänyt, joten ne saatan jättää kyydistä Aucklandissä, kunhan sinne asti pääsen. Ainoa t-paitani alkaa jo nyt näyttää siltä, että saatan joutua investoimaan uuteen melko pian...

PÄIVÄ 20, WAIPU COVE - MANGAWHAI, 28 KM

Olipa taas suloista nukahtaa aaltojen kohinaan, nukuin ihan täyttä päätä melkein kymmenen tuntia. Tällainen säännöllinen rytmi tekee kyllä hyvää sekä keholle että mielelle, kun viimeiseen seitsemään vuoteen sellaista ei ole ollut ollenkaan. Seitsemältä aamulla olin jo rinkka selässä matkalla kohti Mangawhaita. Reitin ensimmäinen puolisko ei ollut maisemiltaan kummoinen, kävelin pari tuntia hakkuualueen läpi. Onneksi oli niin aikainen aamu, etteivät tukkirekat olleet vielä liikkeellä pienellä metsätiellä.

Päivän jälkimmäinen puolisko sen sijaan oli oikein miellyttävä! Ensin halki vehreiden laidunmaiden lehmien ja lampaiden tuijottaessa vieressä. Sitten reitti siirtyi meren ääreen, jossa polku kulki rinteessä hiekkarantojen yläpuolella. Aurinko paistoi ja turkoosi meri kimmelsi todella houkuttelevana, vaikka tiesinkin että vesi on minun makuuni ihan liian kylmää uimiseen. Polku laskeutui rannalle, ohi Mangawhain surffikerhon ja siitä läpi lähiöiden Mangawhain keskustaan. Aamulla en vielä tiennyt mikä suunnitelmani tästä eteenpäin on, mutta jalkani päättivät sen puolestani. Luulen, että ne ovat turvonneet kuumuudesta ja kävelystä, kengät tuntuivat liian pieniltä ja jalkoihin vain yksinkertaisesti sattui joka askeleella.

Ajattelin majoittuvani hostelliin, jonne oli oli vielä muutama kilometri matkaa kun näin tien toisella puolella museon. Ja museon kahvilan! Päätin että kylmän virvoitusjuoman avulla jaksan lopun matkaa hostelliin. Kahvilan täti istui kanssani terassille kun hörpin limppariani. Ennen kuin limu oli loppu, olin jo sopinut että majoitun kahvilan tädin, Brittan, takapihalle. Tämä on vähän kuin leikkimökki, jossa lapsena aina asuin kesät, joten nukun varmasti hyvin! Ehdin käydä Mangawhain pubissakin burgerilla ja osallistumassa tietokilpailuun. Kaikenlaista sitä mahtuu yhteen päivään.