Viidakosta havumetsään
Päivät 3-4, 30.9.-1.10.2019, Taplethok (1380m) - Amjilosa (2308m) - Phale (3140m)
Aamupalaksi nautittujen pannukakkujen ja tiibetiläisen leivän voimalla oli hyvä lähteä eteenpäin. Mikä parasta; ei satanut! Ilma oli kuitenkin tosi kostea ja taivas pilvinen, ei mennyt kauaa kun oli pakko luopua pitkähihaisesta, ennen kuin se olisi läpimärkä. Polku seuraili edelleen jokea, jutteleminen olisi ollut hankalaa kosken jylistessä vieressä. Kolmessa tunnissa olimme kävelleet Sekathumin (1576m) kylään, jonne meidän oli alunperin tarkoitus jäädä yöksi. Olimme kuitenkin niin ajoissa, että päätimme vain syödä lounaan ja jatkaa matkaa. Lounas/illallisvaihtoehdot ovat olleet hyvin pitkälti paistetut nuudelit tai riisi kasviksilla, tai dal bhat. Valitsimme tällä kertaa nuudelit kasviksilla. Niitä odotellessa löysin taas yhden iilimadon jättämät jäljet nilkasta, itse matoa ei näkynyt enää missään.
Sekathumista oli vielä noin viiden tunnin kävely Amjilosaan. Reitti kulki joen vartta kapeassa rotkossa, jossa molemmin puolin oli toinen toistaan upeampia vesiputouksia. Koko päivän aikana nousua tuli reilusti yli 1000 metriä, suurin osa siitä viimeisten kilometrien aikana. Polku oli välillä niin jyrkkää että piti mennä nelivedolla. Amjilosassa olimme vasta viiden aikaan iltapäivällä, olin ihan puhki. Majoituimme majataloon, jossa huoneemme oli hyvin pieni, mutta siellä oli sentään ikkuna ja sähkövalo! Kävin kylmässä suihkussa, joka ei onneksi vielä ollut ihan jääkylmä, mutta eiköhän sitäkin ole tarjolla parin päivän päästä.
Amjilosasta Phaleen oli myös aika pitkä päivä, noin 17 km ja nousua 800 metriä. Todellista ylämäkeähän on paljon enemmän, kun välillä mennään alamäkeen ja sitten taas ylös. Polku vaatii 100% keskittymistä ihan koko ajan. Sammaleiset kivet ovat märkinä todella liukkaita ja kun ei ollut kiviä, oli mutaa. Melkein koko päivä käveltiin tiheässä metsässä, joka sammaleisine puineen muistutti kovasti Uuden-Seelannin metsiä. Lounas syötiin majatalossa Gyablan (2730m) kylässä. Meille ehdotettiin dal bhatia, tilasimme sitä koska olimme todella nälkäisiä (dal bhatia saa lisää niin paljon kuin jaksaa syödä). Mutta siinäpä kestikin reilusti yli tunti, että saimme ruokaa, ei siis enää dal bhatia lounaaksi. Ruokailun aikana alkoi tihuuttaa vettä, sade vain yltyi kun olimme lähdössä jatkamaan matkaa. Edellinen pitkä päivä tuntui jo lihaksissa, loppumatkasta reppu painoi ainakin tuhat kiloa. Phalen kylään oli tietenkin myös jyrkkä nousu ja ihan kuin väsyneen vaeltajan kiusaksi, ensimmäiset talot olivatkin ylempänä vuorilla asuvien talviasuntoja, eli itse kylä oli vielä 20 minuuttia kauempana. Juuri ennen kylää huomasimme saapuneemme havupuuvyöhykkeelle. Olimme siis vihdoin päässeet pois 2sademetsästä"! Seuraava päivä Phalesta Ghunsaan olisi lyhyt ja sen jälkeen pitäisimme Ghunsassa aklimatisoitumispäivän, ennen kuin jatkaisimme matkaa vielä ylemmäs.
Opasteita oli lähes joka risteyksessä
Iilimato kävi täällä
Vedestä ei ollut pulaa tälläkään etapilla
Vihdoinkin havupuita ja viileämpää ilmaa!