Väki vähenee

PV 4: Kyansin (2580m) - Dhipu (2250m)

Aamupala oli sovittu kuudeksi, ennen sitä oli jo aamutoimet tehty ja reput pakattu. Aamiaiseksi oli chapatia ja paistettua kananmunaa sekä leipää. Majoitus, lounas, illallinen ja aamupala maksoivat yhteensä 1200 rupiaa/hlö, eli vähän alle 9 euroa. Ai niin, siihen sisältyi myös useampi litra Mountain Dew-limonadia jota meni pari isoa pulloa.

Lihakset oli aika jumissa eilisen alamäen jäljiltä, etenkin pohkeet. Mutta kyllä ne siitä sitten vertyivät kun päästiin liikkeelle. Onneksi ensin oli vähän matkaa tietä ennen kuin portaat taas alkoivat. Nyt laskeuduimme noin 650 metriä joelle, jonka ylitimme riippusiltaa pitkin. Alamäessä jouduimme odottelemaan Dylania, jonka jalat olivat eilisestä vielä väsyneemmät kuin meillä muilla. Sillalle päästyämme hän oli sitä mieltä että kääntyy takaisin. Saimme suostuteltua hänet seuraavaan kylään asti (joka oli oikeastaan vain kaksi taloa), jossa hän voisi levätä yön ja palkata kantajan paluumatkalle. Elliot oli tehnyt tämän saman matkan viime vuonna, hän oli joutunut kääntymään takaisin melkein samassa kohdassa polvivaivojen takia. Dylan oli kuvitellut lähteneensä huomattavasti helpommalle vaellukselle, vaikka olin kyllä kertonut ihan rehellisesti että helppoa tämä ei tule olemaan ja jakanut kaikki mahdolliset tietolähteet reitistä.

Sanoimme heipat Dylanille, joka mahdollisesti liittyy uudestaan seuraan solan toisella puolella Langtangin alueella. Meillä matka jatkui kohti Tembathangin kylää. Taivas oli pilvessä joten lämpötila oli melko mukava, mutta kosteus teki olosta hikisen ja nihkeän. Tembathangissa saavuimme kylän koululle, jonka pihalla oli pallopelit meneillään. Onneksi kentän laitaa kiersi verkkoaita, muuten palloa saisi olla vähän väliä hakemassa joesta monta sataa metriä alempaa.

Lakpa jutteli koulun pihalla olleen naisen kanssa ja pian istuimme jo hänen keittiössään odottelemassa paistettuja perunoita lounaaksi. Tämä ei siis ollut mikään ravintola, täällä pitää vain kysellä että kenen luokse pääsemme yöksi tai kuka voisi tehdä meille ruokaa.

Pottulounas oli herkullinen, sen voimalla jatkoimme vielä matkaa vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt olla yötä Tembathangissa. Seuraavaan kylään oli pitkä reitti joen oikeaa puolta, tai lyhyempi joen toisella puolella jos silta on paikallaan. Silta löytyi ja seurasimme jokea ensin rantakivikossa, sitten meidän oli noustava ylemmäs metsään ja alkoi sataa. Onneksi minulla oli sateenvarjo mukana, ilma oli sen verran kuuma ja kostea ettei tulisi mieleenkään laittaa kuoritakkia päälle.

Puoli viiden aikaan olimme perillä Dhipussa, oikein viihtyisässä majatalossa. Majoituimme isoon huoneeseen jossa oli useampi peti, mutta ei patjoja. Ilta meni keittiössä istuessa, se on nepalilaisessa talossa aina paras paikka hengata. Keittiössä on yleensä aina tuli ja tällä kertaa savu meni hormiin, joten silmiä ei kirvellyt samalla lailla kuin aikaisemmin. Emäntä touhusi meille dal bhatia illalliseksi ja jutusteli samalla Lakpan kanssa.

Illallinen oli taas maukas, eikä sen jälkeen tarvinnut unta odotella kauaa.

Portaat sen kuin jatkuu

Tois puol jokke

Koulun pelikenttä

Koulun takana oleva keittiö

Hengailua majatalon keittiössä