Pitkä alamäki
Päivä 3: Shotang Kharka (3350m) - Kyansin (2580m)
Kuvittelin etten ollut nukkunut kuin pari tuntia, mutta kun kaverit puhuivat koirasta joka oli haukkunut koko yön, enkä ollut kuullut sitä, tuumasin että olin ehkä sittenkin nukkunut. Söin aamupalaksi suomesta tuomaani mysliä ja keitin kupin kahvia, meille tarjoiltiin myös teetä isäntäperheen keittiöstä.
Seitsemän maissa olimme valmiita lähtöön, minnekäs muuallekaan, kuin ylöspäin. Nousimme Shotang Kharkasta noin 400 metriä ylöspäin samaa reittiä, joka vie Bhairab Kundan pyhälle järvelle. Elliotin olo ei ollut parantunut ja kesken ylämäen hän pysähtyi pohtimaan, pitäisikö kääntyä takaisin. Elliot ei kääntynyt, koska päivän korkeimpaan kohtaan ei ollut enää pitkästi ja sieltä matka jatkuisi alaspäin.
Yhtäkkiä saavuimme metsän siimeksestä aukiolle, jolla oli pinkki sinikattoinen talo. Se oli hyvin yllättävä näky tällaisessa paikassa. Tästä reitti haarautuu, toinen polku menee pyhälle järvelle ja meidän polkumme lähtee alaspäin. Pidimme teetauon risteyksessä ja lähdimme laskeutumaan. Polku kiemurteli peikkometsässä, jossa kasvoi vänkkyräistä katajaa ja tammia. Kaikki puut olivat sammaleen peitossa. Suurin osa alamäestä oli kiviportaita, eikä mennyt kauaa kun jalat alkoivat täristä rasituksesta. Jatkuva portaiden laskeutuminen painava rinkka selässä on melkein raskaampaa kuin nouseminen. Tai ainakin eri tavalla raskasta. Lämpötila kohosi sitä mukaa kun laskeuduimme ja kun vihdoin pääsimme Kyansinin kylään 1200 metriä alempana, olimme kaikki yltä päältä hiessä ja jalat tärisi holtittomasti.
Löysimme kotimajoituksen joka oli auki, tilasimme dal bhatia lounaaksi ja isot pullot limsaa pöytään. Ruoka maistui ja Elliotkin voi jo paremmin, olimmehan huomattavasti alempana. Meille osoitettiin yläkerran huone, jonne me kaikki neljä mahdumme mainiosti. Juuri kun kannoimme reppujamme yläkertaan, alkoi sataa. Yläkerran katossa roikkui kuivattua jakinmaitojuustoa, löin niihin pääni monta kertaa ja huoneessa leijui jännä haju joka epäilemättä tuli juustoista.
Illalliseksi meille tarjoiltiin nuudeleita ja kasviksia, sen jälkeen saikin jo painua suoraan pehkuihin, olihan kello jo kahdeksan.
Yllättävä vaaleanpunainen mökki keskellä ei mitään
Kotoisa makuusoppi jakkijuustojen alla