GHT - osa 2
Hiphei, talvi on jo melkein selätetty ja kevätaurinko paistelee ihanasti ainakin täällä Rovaniemellä! Ihan se ei vielä lämmitä, mutta varmasti pian. Sehän tarkoittaa sitä, että vaelluskamppeista saa alkaa pyyhkimään pölyjä, vaikka eipä ne kovin ole ehtineet sitä kolmessa kuukaudessa kerätä.
Nepaliin lähtö lähestyy ja Great Himalaya Trailin toisen puoliskon suunnitelmat on hyvässä vaiheessa. Minä lähden Nepaliin jo huhtikuun alussa vetämään Everest Base Camp-ryhmän vaelluksen, Sanni puolestaan ottaa vauhtia Himalajalle hiihtämällä Huippuvuorilla. Tärskyt on sovittu huhtikuun viimeisille päiville Kathmanduun, ja vaellus jatkuu 1.5. Last Resortista, minne Sonamin kanssa viime marraskuussa päästiin.
Olisimme mielellämme jatkaneet yhteistyötä Sonamin kanssa, mutta koska hän ei ole koskaan ollut Nepalin länsiosissa, oppaaksemme tuleekin tällä kertaa Chhiree Sherpa, joka on toinen Best Nepal Trekkingin perustajista ja kävellyt koko GHT:n useampaan kertaan. Best Nepal Trekking järjestää jälleen meille kaikki käytännön asiat, kuten vaellusluvat ja sisäiset lennot vaelluksen päätyttyä. Nepalin länsiosa on hyvin vähän kuljettua seutua, johtuen muun muassa kalliista vaellusluvista. Pelkkä Dolpon alueen vaelluslupa maksaa 540 dollaria per henkilö.
Blogia seuranneet muistavat kaksi hollantilaista naista, jotka liittyivät seuraamme syksyn vaelluksella vähäksi aikaa, kun heidän oppaansa ei ollutkaan pätevä kiipeilyopas ja lähestyimme yli 6000 metrisiä kiipeilytaitoja vaativia solia. Heidän suunnitelmansa oli lähes sama kuin meillä, eli kävellä syksyllä osa ja jatkaa matkaa keväällä. Noh, he totesivat etteivät halua jatkaa matkaa enää yhdessä, joten pyysimme Dittien meidän mukaamme, ja hän otti kutsun vastaan. Dittie on 57-vuotias teräsnainen, joka puski vuorilla eteenpäin kuin jakki, meillä tuntui menevän tahti sekä jutut hyvin yhteen. Hän työskentelee hollantilaisessa retkeilyliikkeessä ja on ollut Nepalissa paljon myös matkanjohtajana. Koska Dittie käveli syksyllä hieman pitemmälle kuin me, hän hyppää retkueeseen mukaan Syabrubesistä, noin päivän 12 tienoilla.
Kantajan olemme palkanneet ainoastaan noin kolmen viikon ajalle maan länsiosaan, jossa joutuisimme muuten kantamaan useamman viikon ruoat itse. Saapuessaan Kathmandusta kantaja tuo mukanaan lisää ruokaa, kaasua ym tarvittavia varusteita.
Varusteisiin en ole tehnyt vielä muita muutoksia, kuin hankkinut uudet kengät. Edellisethän tuhoutuivat ihan täysin ja halusin siksi löytää kestävämmän vaihtoehdon. Nyt mukaan lähtee Salomonin Quest 4d GTX-vaelluskengät, jotka vaikuttavat testauksen perusteella oikein hyviltä. Dittie käytti syksyllä juuri tätä mallia, ja kengät kestivät kuulemma loistavasti. Otin reilusti ison koon (39 ja 1/3), koska jalat turpoavat noin pitkällä reissulla kuitenkin ja haluan, että kylmissä oloissa kenkiin mahtuu kaksi sukkaa.
Uuden repun hankkimista olen harkinnut, mutta taidan kuitenkin mennä tuolla vanhalla, vaikka se on painavalla lastilla epämukava. Edullisempi keino on keskittyä keventämään varusteita, jolloin reppu on tietenkin mukavampi kantaa. Jonkunlainen aurinkopaneeli on vielä myös harkinnassa.
Seuraava tehtävä olisi alkaa suunnittelemaan ruokapuolta. Koko vaellus on noin 70 päivää, josta arviolta 45 yötä ollaan majataloissa ja loput telttaillaan. Majataloissa ja kotimajoituksissa saamme tietenkin myös ruokaa, eli omat eväät on oltava noin 25 päivälle. Nepalista saa tosi huonosti sellaisia "lisää vain vesi" retkiruokia, joten ne vien mukanani Suomesta, teen todennäköisesti myös aamugranolat taas itse, ja vain lounasnuudelit ostan paikan päältä.
