Päivä 103: Salida

KM 3059,8 - Monarch Pass 21,8 km. Yht: 3000,4 km

Se tekee kyllä ihmeitä kun saa nukkua kunnon yöunet. Oli paljon energisempi ja reippaampi olo aamulla. Yöllä oli taas ollut pari astetta pakkasta, tähän se on varmaan nyt totuttava, ei tänne enää kesää tule.

Aamu oli upea, aurinko paistoi siniseltä taivaalta eikä tuulta ollut kuin välillä joku pieni henkäys. Alkumatka meni pientä hiekkatietä ja polkua metsässä, kunnes polku lähti jyrkästi nousemaan ylös. Valo lisääntyi sitä mukaa kun pääsin ylemmäs ja puusto harveni. Ohitin muutaman pienen lammen joissa ilmeisesti kasvatettiin kalaa. Pian loputkin puut jäivät taakse ja maisema avautui kun kiipesin yhä ylemmäs kivikkoiseen rinteeseen. Ohitin kaksi miestä jotka olivat Colorado Trailillä, kerrankin minä olen nopeampi kuin joku muu!

Nousu loppui harjanteelle noin 3800 metrin korkeuteen, siellä matka jatkui harjannetta pitkin Monarchin hiihtokeskukseen. Jälleen ohitin useamman hiihtohissin ja rinneopasteita, ennen kuin laskeuduin tielle Monarchin solaan. Solassa on parkkipaikka ja matkamuistomyymälä, tästä alkaa myös suosittu maastopyöräreitti, siksi parkkipaikka olikin näin sunnuntaina aika täynnä.

Piti ihan ottaa kuva kun oli niin hieno silta. CDT:llä näitä ei yleensä ole, mutta koska ollaan edelleen samalla polulla Colorado Trailin kanssa niin nyt on!

Asetuin liftausasemiin juuri ennen parkkipaikkaa, liikennettä oli aika paljon joten vaikutti lupaavalta. Mutta aika kauan sain kyytiä odotella, en muistanut katsoa kelloa mutta ehkä noin 40 minuuttia meni ennen kuin nuori nainen nappasi minut kyytiin. Hän oli menossa Denveriin, joten pääsisin hänen kyydissään vain Poncha Springsiin asti. Siitä olisi vielä jokunen kilometri Salidaan. Jäin kyydistä juuri sopivasti hampurilaispaikan edessä, kävelin suoraan jonoon ja tilasin aterian. Hampurilainen oli herkullinen ja iso muki limpparia meni hetkessä. Sain jatkaa matkaa täydellä vatsalla.

Seuraavasta risteyksestä sain kyydin perille asti, vähän Salidan kaupungin ulkopuolella olevaan Hayduke Hideoutiin. Se on kahden vaeltajan, Trailbriden ja Copenhagenin, autotalliinsa tekemä majapaikka vaeltajille. 25 dollarilla saa yöpyä, käydä suihkussa, pestä pyykkiä, kokkailla, käyttää puutarhan antimia tai vain hengailla viihtyisässä "olohuoneessa". Trailbride toivotti minut tervetulleeksi ja kerroin hänelle Twigin terveiset. Twig oli osallistunut heidän häihinsä, kun he menivät kolme vuotta sitten naimisiin kesken CDT:n vaelluksen.

Olin vähän pettynyt kun ketään muita vaeltajia ei ollut paikalla. Olisi ollut kiva saada juttuseuraa kun olin taas viettänyt useamman päivän itsekseen. Noh, minkäs teet. Ainakin saan itse päättää mitä katson Netflixistä illalla. Kaivoin lainavaatelaatikosta collegehousut ja lähdin suihkuun. Sieltä palatessani oikein säikähdin kun sohvalla lojuikin joku. Se oli B-!!! Olin nähnyt hänet viimeksi Glacierin kansallispuistossa ihan vaelluksen alussa.

Kävin polkupyörällä Walmartissa hakemassa ruokaa illaksi ja aamuksi, muuta minun ei tarvinnutkaan nyt ostaa kun Double-D ja Kraken olivat luvanneet minulle ruokatäydennyslaatikkonsa jonka olivat ehtineet lähettää tänne ennen paluutaan Belgiaan. Muistaakseni kerroin jo aikaisemmin että he saivat giardian (suolistoloinen) ja päättivät lähteä kotiin. Sain siis heidän eväänsä ja sitä oli niin paljon että annoin osan B-:lle.

Ilta menikin sitten sohvalla löhöillessä, syödessä ja B-:n kanssa jutellessa. Katsottiin Legends of the fall ja jotain muuta hömppää. Minulle selvisi että B- on talvet töissä vanhalla kuunarilla joka seilaa Karibialla, mielenkiintoista!
Sänkyjä Hideoutissa ei ole, joten illalla puhalsin makuualustani ja kömmin sohvan taakse lattialle nukkumaan.

Haydukes Hideout

Kiva ulkoilmasuihku

Edellinen
Edellinen

Päivä 104: Älä tee näin

Seuraava
Seuraava

Päivä 102: Kylmä!