Päivä 104: Älä tee näin

Monarch Pass - KM 3112,7 = 31,1 km. Yht: 3053,3 km.

Keitin aamulla kahvit oikein kahvinkeittimellä, olin ostanut maitoakin ihan aamukahvia varten. Söin loput bagelit ja hummuksen mitä eiliseltä oli jäänyt, riittipä niistä myös B-:llekin. Siistimme paikat, pakkasimme reput ja suuntasimme Poncha Springsiin josta liftaisimme kumpikin, tosin eri suuntiin. B- oli tullut Salidaan eri kohdasta CDT:tä kuin minä.

Parikymmentä minuuttia sain odotella ennen kuin paikallinen mies pysähtyi lava-autollaan. Avasin takaoven ja laitoin vaellussauvani jalkatilaan, kun mies huikkasi että heitä reppu lavalle. Lavalla oli kaksi koiraa, nakkasin reppuni sinne niiden vahdittavaksi ja hyppäsin kyytiin. Etupenkin jalkatilassa oli pistooli, mies vain työnsi sen penkin alle niin kuin se olisi ihan normaalia. Täällä ilmeisesti olikin. Mies oli matkalla töihin omistamaansa moottorikelkkaliikkeeseen joka oli noin 10 km ennen Monarch Passia. Hän lupasi kuitenkin heittää minut perille asti.

Hyppäsin kyydistä Monarch Passin matkamuistomyymälän edessä, kävisin vielä hakemassa sieltä jonkun juoman matkaan. Laskin repun ulkopuolelle ja tajusin saman tien, että nyt puuttuu jotain. Sauvat. Ne jäi sinne takapenkille. Voihan @%#*€. En voisi vaeltaa ilman sauvoja, tarvitsen ne myös telttani pystyttämiseen!

Miehen auto oli jo hävinnyt pihasta, onneksi sentään tiesin minne hän oli menossa! Kysyin googlelta hänen yrityksensä puhelinnumeroa ja soitin, mutta puhelu meni vastaajaan. Heitin repun takaisin selkään ja lähdin kyselemään pihassa olevilta ihmisiltä mihin suuntaan he olivat menossa. Kaikki väärään suuntaan, tietenkin. Olin juuri lähdössä kävelemään tien varteen, että liftaan miehen kaupalle, kun pihaan kaarsi auto ja nuorehko mies kysyi avoimesta ikkunasta tarvitsenko apua. Selitin tilanteen ja hän lupasi viedä minut. Selvisi että hän oli vaeltanut CDT:n viime vuonna ja siksi tunnisti minutkin vaeltajaksi. Hänen polkunimensä oli Happy Ending, koska hän on ammatiltaan hieroja. Happy Ending siis vei minut moottorikelkkaliikkeelle ja toi vielä takaisinkin Monarch Passiin kun olin saanut sauvani takaisin. Huh, jospa muistaisin tästä eteenpäin pitää parempaa huolta tavaroistani!

Mieli huojentuneena ja ilahtuneena ihmisten avuliaisuudesta pääsin vihdoin jatkamaan matkaa. Sää oli upea, sininen taivas eikä pilven hattaraakaan missään. Monarch Pass on suosittu maastopyöräilykohde ja minua oli kehoitettu välttämään tätä polkua viikonloppuna, onneksi oli maanantai! Silti jouduin väistelemään joitakin pyöräilijöitä, mutta ei niitä haitaksi asti ollut.

Tämä seuraava etappi olisi hieman helpompi kuin aiemmat. Alueen nimi on Cochetopa Hills, nimestäkin voi jo päätellä että maasto on vaeltajalle vähän hellempää kuin vuoret. Ehdinkin kerryttää ihan hyvin kilometrejä vaikka pääsin liikkeelle vasta melkein lounasaikaan. Kiva kun saa touhuun taas vähän vauhtia.

Juuri kun aloin etsimään leiripaikkaa, jostain ilmestyi musta pilvi joka alkoi tiputella vettä niskaan. Näitä pilviä oli leijunut ympärillä jo jonkun aikaa, mutta vasta tämä osui kohdalle. Kuuro ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja löysin pian kivan telttapaikankin josta oli hienot näköalat laaksoon. Ilta oli yllättävän lämmin, nautin kauniista auringonlaskusta illallista syödessä. Kerrankin ei tarvinnut kiirehtiä kylmyyden takia makuupussiin.

Nilkan nyrjäytys polku

Sadepilviä pyöri ympärillä koko iltapäivän

Kaunis auringonlasku