Päivät 90-92: Lomailua Denverissä

KM 2729,5 - i70/Denver 15,5 km. Yht: 2699,8 km

Valitsemani leiripaikka oli täydellinen auringonnousun katseluun. Tuuli ei ollut juuri tyyntynyt yön aikana, mutta teltassa olin siltä suojassa. Istuin makuupussissa ja kuuma kahvikuppi kädessä seurasin valon muuttumista. Liikkeelle lähtiessä oli niin kylmä että minulla taisi olla päällä melkein kaikki vaatteet mitä repusta löytyi.

Polku pysyi harjanteella vielä useamman kilometrin, parin tunnin kävelyn jälkeen oli huipulla 4000 metrissä. Sieltä reitti lähti vihdoin laskeutumaan kohti valtatietä.

Olin sovitulla parkkipaikalla noin 40 minuuttia ennen sovittua aikaa, Spartaco oli tulossa hakemaan minut klo:12.00. Ihan hullua että ei olla nähty niin pitkään aikaan! Spartaco näytti ihan samalta kuin ennenkin, eikä tämän amerikan italialaisen eloisuus ollut lieventynyt tippaakaan. Hän on mennyt naimisiinkin sitten viime näkemän ja tapasin vihdoin hänen vaimonsa Kimin.

Vietin Spartacon ja Kimin luona kolme yötä, sinä aikana minua vietiin ympäri Denveriä koska en ollut siellä ennen ollut. Spartaco on yrittäjä ja saa itse päättää milloin tekee töitä, joten hän oli vapaa hengaamaan kanssani koko vierailuni ajan. Kävimme kävelyllä keskustassa, kiertelimme autolla lähiseuduilla muun muassa suojelualueella jossa näimme biisoneita! Denverin REI:ta oli pakko käydä ihmettelemässä, se oli varmasti upein retkeilyliike mitä olen ikinä nähnyt! Kävimme elokuvissa sellaisessa teatterissa jossa omalle paikalle sai tilata oikeaa ruokaa ja vaikka drinkkejä tai olutta! Ennen kaikkea söin hyvin ja hyvää ruokaa joka päivä, tällä kalorimäärällä pääsen vielä pitkälle!

Oli ihanaa nähdä vanhaa ystävää, toivottavasti seuraavaan kertaan ei sentään mene 15 vuotta. Muistelimme paljon vanhoja aikoja kun reppureissasimme pitkin Australiaa ja Kaakkois-Aasiaa. 15 vuoden aikana oli myös tapahtunut paljon kaikenlaista mistä riitti puhuttavaa. Parhaat kaverit on sellaisia joiden kanssa voi aina jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka siitä olisi vuosia!