Päivät 23-24: Helena
Dana spring - Priest Pass, 32 km
Päivän teema oli selkeästi pienet hiekkatiet ja kuumuus. Ihan hirveästi mielenkiintoista nähtävää ei reitin varrella ollut, metsää ja lehmiä lähinnä. Silloin tällöin myös metsää ja kukkaketoja. Yhden kedon jälkeen ihmettelin kun sääriä alkoi kutittaa ihan kauheasti. Vähän ajan päästä huomasin että niihin oli alkanut nousta paukamia. Sama juttu kävi minulle Uudessa-Seelannissa! Sielläkin kävelin kukkaniityn läpi ja siitä aiheutunut ihottuma pysyi jaloissa useamman viikon. Kaivoin antihistamiinia repusta ja toivoin että se auttaisi kutinaan. Muuten saattaisin raapia sääret verille.
Jos muuten joskus karttaseurannassa näyttää siltä että olen hukannut polun, olen todennäköisesti reitiltä sivussa etsimässä vettä tai leiripaikkaa. Tänäänkin kävelin ainakin 3 kilometriä ylimääräistä että löysin lähteen ja vettä.
Saavuin Priest Passiin jo viiden jälkeen, mutta sen pidemmälle minun ei kannattanut jatkaa koska tielle McDonald's solassa ei olisi enää kuin 8 km. Kävelisin sen sitten aamulla ja olisin tien varressa hyvissä ajoin liftaamassa Helenaan. Löysin tosi hyvän suojaisan telttapaikan puiden keskeltä, mikä olikin hetken kuluttua kullan arvoinen. Kun olin saanut teltan pystytettyä, huomasin uuden ukkospilven reunan telttapaikan vieressä olevan aukion yllä. Menin aukiolle ja otin muutaman kuvan pilvestä, sitten alkoi tuulla ja pakenin telttaan suojaan. Myrsky oli ehkä ukkosen puolesta rajuin mitä olen koskaan kokenut. Pari salamaa iski johonkin ihan viereen. Minä istuin teltassa makuualustan päällä ja yritin touhuta kaikenlaista etten ajattelisi ukkosta, vaihdoin vaatteet ja aloin valmistella illallista. En oikein voinut muuta kuin odotella että myrsky menee ohi ja toivoa ettei tuulenpuuskat riko telttaa.
Pahin myräkkä helpotti noin tunnin jälkeen, mutta sittenkin jyrinä jatkui vielä pitkään. Nousin teltasta aukiolle katsomaan josko Honey Bum ja Bob ilmestyisivät polkua pitkin, mutta heidän sijaan näinkin muita vaeltajia. Hihkaisin heille että täällä on hyvä leiripaikka jos tarvitsee. Niinpä Doc, Sweetness ja Chuckles tulivat yöksi samaan leiriin. Yritin istua heidän kanssaan vähän aikaa kun he söivät illallista, mutta silmät alkoivat menemään väkisin kiinni ja kömmin suosiolla makuupussiin.
Priest Pass - McDonald pass 9 km
Heräsin aamulla tasan viideltä ilman herätyskelloa. Olin menossa kaupunkiin, joten jätin kahvinkeiton väliin. Yritin pakata hiljaa etten herättäisi muita, 5.40 olin jo polulla. McDonald's solassa menevälle tielle oli vain 8 kilometriä, joten se meni nopeasti. Taivas oli sininen ja eiliset sateet muisto vain. Tosin ruohikko oli märkää ja kohta vesi tirisikin iloisesti varpaiden välissä.
Kun pääsin tielle, siinä kohtaa ei ollut hyvää paikkaa missä autot voisivat pysähtyä. Kävelin noin kilometrin eteenpäin, sinne CDT:kin jatkui. Päästyäni hyvälle levikkeelle nostin peukalon pystyyn ja heti ensimmäinen auto pysähtyi! Sotaveteraani Glenn oli matkalla Helenaan hierontaan ja ruokaostoksille. Matkalla rupateltiin kaikenlaista Helenasta ja Montanasta. Glenn vei minut suoraan hänen suosikki aamupalapaikkaansa Early Bird Cafe:hen ja jatkoi sitten matkaa. Minä söin itseni täyteen kasvismunakkaasta ja paahtoleivästä. Täällähän lähes aina aamupalaan kuuluu niin monta santsikuppia kahvia kuin jaksat juoda ja muutenkin annoskoot on aikamoisia. Ihan mahtavaa!
Honey Bum ja Bob laittoivat viestiä että ovat myös jo matkalla Helenaan. Hekin halusivat aamupalaa, joten sovin tapaavani heidät sen jälkeen kun olen pessyt pyykit. Olin itsepalvelupesulassa noin tunnin ja sain puhtaat vaatteet päälle, kätevää. Hotellin check in olisi vasta kolmelta, mutta ajattelin silti käydä kysymässä jos saisin jättää repun vastaanottoon. Huone olikin jo valmis ja ryntäsin heti suihkuun. Suihku oli parempi kuin olin uskaltanut toivoa; vesi oli kuumaa ja se tuli kunnon paineella.
Helenan keskustassa
Honey Bum ja Bob olivat vuorostaan pesulassa, joten lähdin käymään ruokakaupassa. Halusin ostaa jo ainakin osan seuraavan etapin ruoista. Walmartiin oli noin 2 kilometriä, kävelin sinne suuntaan mutta tulin takaisin Überillä koska kantamuksia oli liikaa ja ulkona oli ainakin 35 astetta lämmintä. Ruoan lisäksi ostin myös kevyen mustan mekon, halusin että minulla on muutakin päälle pantavaa kaupungissa kuin vaellusvaatteet. PCT:lläkin minulla oli “kaupunkimekko”, mutta en ottanut sitä mukaan kotoa lähtiessä, ajattelin etten tarvitse sitä. Onneksi näitä saa matkan varreltakin.
Illalla meitä oli melkein 20 vaeltajaa pizzalla ja oluella paikallisessa panimossa. Kaikki on niin mukavia, tässä seurassa on hyvin helppo olla. Muutaman oluen jälkeen olin ihan valmis nukkumaan, palasin hotellille ja Honey Bum kävi vielä saattamassa veljensä linja-autoasemalle koska hän lähti kotiin Wisconsiniin. En edes kuullut kun Honey Bum tuli takaisin, olin ihan taju pois aamuun asti.
Vaeltajien kokoontumisajot Blackfoot River Brewingissa