Päivä 25: Trail magic!

McDonald's pass - KM 596,4. 20,1 km. Yht: 620,7 km.

Kylläpä vaan nukutti hyvin oikeassa sängyssä. Näiden motellien ilmastointilaitteet vaan taitaa olla jostain 80-luvulta, joten ne pitää ihan kamalaa meteliä. Ilmankaan ei voi olla koska sitten huone olisi tosi tunkkainen. Onneksi on korvatulpat. Minähän nukun melkein aina korvatulppien kanssa, kotona yläkerrasta tulevien äänien takia ja lentoemäntänä hotelleissa yöpyessä ne ovat aika ehdottomat. Täällä olen teltassa käyttänyt tulppia vain pari kertaa, lähinnä liikenteen tai muun metelin takia. Olen nukkunut pääasiassa tosi hyvin koko reissun. Minusta on ihanaa kömpiä illalla lämpimään makuupussiin ja kiristää aukko ihan pieneksi, valoisuuskaan ei haittaa kun hupun saa silmille. Kohta on todennäköisesti liian lämmintä tehdä niin ja makuupussia saa pitää peittona.

Kävin aamulla vielä ruokakaupassa hakemassa loput eväät, aamupalalla Steve's Cafessa (jossa oli muuten paras aamupala tähän mennessä!) ja puoli yhden maissa lähdin Sweetnessin, Honey Bumin, Chucklesin ja Re-chargen kanssa takaisin polulle. Saimme kyydin Re-chargen ystävältä, annoin hänelle vaivan palkaksi muutaman Spacegoat-oluen joita olin löytänyt ruokakaupasta.

Paras aamupala tähän mennessä!

Chuckles, Recharge ja Honey Bum. Tässä vaiheessa paistoi vielä aurinko.

Ostin mukaan ison pussin pinaattia

Noin puolet 20 kilometrin matkasta oli polkua ja puolet hiekkatietä. Matkalla saatiin taas paeta ukkoskuuroa puiden suojaan, kun rakeiden koko alkoi olla lähempänä golf-palloa. Tien varresta löytyi myös koko vaelluksen ensimmäinen “trail magic”, joku oli jättänyt sinne kylmälaukullisen juomia vaeltajille. Kylmälaukkua vartioi hyttyset, mutta istuttiin silti sitkeästi tauolla limppareiden verran.

Oikein hyvä leiri löytyi pienen lammen rannalta, jonne meitä kertyikin melkoinen kööri, yhdeksän telttaa yhteensä. Tunnelma leirissä oli mukava ihmeteltiin Docin uutta majoitetta (Six Moon Designin Gatewood cape), tai lähinnä sen pystytystä ja Re-Chargin uutta tarppia. Sade ajoi vaeltajat viimein telttoihinsa puoli yhdeksän aikaan.

Tämän kokoiset rakeet alkaa jo sattua

Edellinen
Edellinen

Päivät 26-27: Kuka päästi koirat ulos?

Seuraava
Seuraava

Päivät 23-24: Helena