Päivä 115: Chama

Elk Creek campground - Cumbres Pass 21,5 km. Yht: 3388,9 km

Kukaan ei tullut häätämään minua pois suljetulta leirintäalueelta keskellä yötä ja aamulla lähdin kun oli vielä pimeää. Ylämäki kohti Cumbres Passia alkoi heti, mutta koska se oli autotie, nousu oli hyvin loiva. Aikaisin aamulla ei liikennettäkään ollut kuin muutama hassu auto. Matkan varrella oli levikkeitä ja infotauluja, jotka kertoivat Conejos kanjonista. Yhdellä levikkeellä oli vanha pariskunta autonsa kanssa, mies otti isolla kameralla kuvia kanjonista. Juttelin heidän kanssaan hetken, mutta sitten oli jatkettava matkaa koska oli kylmä. Kohta he ajoivat ohitseni ja hidastivat kohdalla, kyytiä tarjottiin, mutta kieltäydyin. En voi kieltää etteikö olisi tehnyt mieli hypätä lämpimään autoon ja hurauttaa 15 minuutissa sama matka jonka kävelemiseen minulla menisi useampi tunti. Mutta ei, olen pitänyt yhtenäisen jalanjäljen tähän asti, ja aion pitää sen loppuun asti.

Mitä ylemmäs nousin, sitä kylmemmäksi meni lämpötila. Jouduin laittamaan untuvatakin takaisin päälle, ylhäällä oli varmasti useampi aste pakkasta. Meni vielä tovi, ennen kuin auringon säteet löysivät tien ja alkoivat lämmittää.
Ylhäällä solassa olin vähän ennen yhtätoista. Solan päällä on juna-asema, jonka kautta Cumbres & Toltec maisemajuna kulkee Chaman ja Antoniton välillä. Junassa on vanha kunnon höyryveturi ja liput matkalle ovat kalliita.
Ei mennyt kuin pari minuuttia ja sain kyydin Chamaan, joka on New Mexicon puolella. En siis ollut vielä kävellyt osavaltion rajan yli, mutta ylitin sen nyt autolla.

Viimeinen näkymä Conejos kanjoniin ennen Cumbresin solaa

B- oli laittanut minulle viestiä että heitä on isompi porukka Chamassa. Kävin ensin syömässä Box Car Cafessa club sandwichin, sitten lähdin etsimään jengiä. Postin kulmalla törmäsin Noshiin ja Racehorseen, he olivat jo lähdössä takaisin polulle ja sanoivat että muut ovat itsepalvelupesulassa. Suuntasin pesulalle ja sieltähän tosiaan löytyi Wrecking Ball, Sweetness (kaksi edellä mainittua ovat muuten nykyään pari), Chuckles ja Treeboy. Hetken päästä myös B- ilmestyi paikalle ja heitin hänen kanssaan pyykit samaan koneeseen. Pesuloissa hengailu on olennainen osa pitkiä vaelluksia ja ne ovat hyvä paikka jututtaa paikallisia.

Pääsin samaan motellihuoneeseen Wrecking Ballin, Sweetnessin, Chucklesin ja Treeboyn kanssa. Tosin jouduin lattialle koska huoneistossa oli vain kaksi leveää sänkyä. Ei haittaa, kunhan ei tarvitse taas maksaa 100 dollaria siitä että saa nukkua sisällä. Paikan nimi oli Hotel & Shops ja rakennus oli tehty 1930-luvulla. Sitä ei oltu juurikaan remontoitu sen jälkeen, joten esimerkiksi seinäpaneloinnit ja kylpyhuonekalusteet olivat edelleen alkuperäiset.

Söimme illallisen majapaikassa ja se oli herkullinen! Kaikkiin annoksiin kuului alkusalaatti, joka sekin oli niin hyvä että kaikkien lautaset tyhjeni hetkessä. Kaikki annokset olivat kunnon kotiruokaa, todella hyvää ja annokset olivat reiluja. Ruoan jälkeen käytiin vielä saluunassa iltadrinkillä, mutta kauaa ei kukaan jaksanut olla.

Kamojen kuivatusta pesulan pihalla

Saluunaan yömyssylle

Fosters saluuna on perustettu jo vuonna 1881