Päivä 114: Aurinko!!!
Stunner Campground - Elk Creek Campground 47,3 km. Yht: 3367,4 km
Paistaahan se päivä vihdoin risukasaankin! Nimittäin yön aikana pilvet olivat kadonneet ja kun jouduin nousemaan kesken unien käymään puskassa, en tarvinnut edes otsalamppua kun luonnon oma yövalo loisti niin kirkkaasti. Tähdet tuikkivat taivaalla vielä kun lähdin aamulla tallaamaan tietä eteenpäin.
Alkuun oli ylämäkeä, mikä olikin hyvä koska siinä tuli mukavasti lämmin. Kohta sainkin jo ottaa untuvatakin pois ja vaihtaa pipon lippalakkiin. Mäen päältä näin alas laaksoon jossa oli taloja, Platoron kylä! Tiesin että siellä on kahvila, joka saattaisi vielä olla auki. Aika moni paikka on tosiaan jo sulkenut ovensa talven ajaksi. Kävelin Gold Pan Cafelle ja näin sen pihalla teltan! Ehkä joku tuttu vaeltaja?!? Kyllä vain! Kahvila oli auki ja löysin sieltä Oklahomien syömästä aamupalaa. Ystävällinen työntekijä kiirehti minulle heti kupin kahvia ja sain tilattua itsellenikin ruokaa. Paistetut kananmunat, paahtoleipää, perunaa ja pekonia. Ai että maistui! Ja niin kiva rupatella pitkästä aikaa Oklahomien kanssa. Ilmeisesti meitä päivää edellä on isompi porukka vaeltajia.
Syömisen ohessa kuivattelin märän teltan ja makuupussin sekä latasin puhelimen. Talon emäntä sanoi leiponeensa juuri kanelipullia, sellainen oli ehdottomasti saatava jälkiruoaksi! Viereisen pöydän paikalliset herrat katselivat ihmeissään kun ison aamupalalautasen jälkeen söin vielä lapsen pään kokoisen kanelipullan sormet sokeria ja rasvaa valuen. Nam!
Platoron kylä on alhaalla laaksossa
Gold Pan Cafe
Oklahomie sanoi ehkä yrittävänsä ylös viralliselle CDT:lle jotain sivupolkua pitkin, minä päätin edelleen pysyä tiellä Chamaan asti. Tie oli hiljainen ja maisemat siltäkin tosi hienot. Lumessa rämpiminen oli vielä liian tuoreessa muistissa, nauttisin nyt tästä helpommasta pätkästä koko rahan edestä.
Tie siis seurasi koko päivän Conejos-jokea ja kanjonin seinämät olivat jyrkät molemmin puolin sitä. Platoron eteläpuolella oli liikennettä jo vähän enemmän, mutta ei se haitannut. Useampi ohi ajava auto hidasti ja kysyi onko kaikki ok, tai tarvitsenko kyytiä. Aurinko paistoi ja kaikki oli erittäin ok! On se jännä miten nopeasti asiat voivat kääntyä lähes epätoivoisesta erittäin positiiviseen. Eikä siihen tarvittu muuta kuin aurinko, toisen vaeltajan kohtaaminen ja vähän helpompia kilometrejä.
Gold Panin aamupala oli niin tuhti etten juurikaan pitänyt taukoja ennen kuin kolmen jälkeen iltapäivällä. Jaloissa alkoi iltaa kohden jo tuntua, lähinnä kovalla tiellä kävely. Vaikka tie ei ollutkaan päällystetty, oli se paljon kovempi alusta kuin polku. Puoli seitsemän aikaan illalla pääsin Elk Creekin leirintäalueelle. Alue oli virallisesti kiinni, tie oli suljettu puomilla, mutta muutakaan luvallista paikkaa ei leiriytymiseen nyt ollut lähellä. Tuskin täällä kukaan partioi ja vahtii, sitä paitsi olen aamun valjetessa jo poissa.
