CDT varusteet

Iso kolmonen

Suurin osa vaellusvarusteiden painosta tulee yleensä niin sanotusta “isosta kolmosesta” (big three), joihin kuuluu reppu, majoite ja nukkumiseen liittyvät varusteet kuten makuupussi ja -alusta. Teltta on sama kuin aikaisemmillakin reissuillani, Six Moon Designin Lunar Solo (740g). Sitä minulla ei ole ollut tarvetta vaihtaa, se on kevyt ja tilava teltta ja tosi helppo pystyttää. Tykkään myös siitä että se vaatii vain yhden vaellussauvan, vaikka toinen sauva hajoaisi, saan telttani vielä pystytettyä. Sisällä on niin hyvin tilaa että saan levitettyä varusteeni makuualustan viereen ja reppua voi pitää eteisessä tai teltan jalkopäässä. Teltan alla käytän Tyvek-alustaa, jotta teltta pysyy siistimpänä ja kestää pitempään. Tyvek toimii myös istuinalustana tauoilla, venyttelyalustana iltaisin, sekä liftauskylttinä.

Makuualustakin on sama kuin ennenkin; Thermarestin Neoair Xlite Women’s (340g). Sama alusta on ollut jo PCT:ltä asti ja edelleen se on ehjä ja toimiva. Kannan mukana myös puhallettavaa tyynyä. PCT:llä käytin retkipeittoa (makuupussi jossa ei ole huppua ja vetoketjua), mutta koska CDT:llä sää on yleisesti epävakaisempaa ja viileämpää, otan tällä kertaa mukaan makuupussin. Marmot Phase 20 (840g, naisten malli) on ollut minulla käytössä Great Himalaya Trailillä ja Pyreneillä viime vuonna.

Olisin mielelläni käyttänyt tälläkin reissulla omatekemääni reppua, olin siihen todella tyytyväinen Pyreneillä. Mutta koska siinä ei ole tukirunkoa, se ei ole enää mukava jos repussa on ruokaa yli 5-6 päiväksi. Haluan että minulla on mahdollisuus kantaa mukavasti yli viikonkin ruoat, siksi hankin tätä vaellusta varten Hyperlite Mountain Gearin Southewestin. Siitä on saatavilla kolme eri tilavuutta, valitsin keskimmäisen jonka sisätilavuus on 55 litraa, lisäksi isoissa taskuissa on melkein 10 litraa lisää. Tykkään erityisesti lantiovyön taskuista, joihin mahtuu helposti jopa puhelin.

Lunar Solo Pyreneillä

Hyperlight Mountain Gearin reput on tosi suosittuja pitkillä vaellusreiteillä ja ilmeisesti ihan syystä. Pääsin talvella testaamaan kaverin reppua Floridassa ja siksi päädyin ostamaan tämän.

Vaatteet

Tämä kategoria tuotti ehkä eniten päänvaivaa. Kun on valittava vain muutama vaatekappale useammaksi kuukaudeksi, ei halua valita huonosti. Matkan varrella ei ole kovin usein mahdollisuuksia vaateshoppailuun. Kävellessä käytän lämpötilasta riippuen joko shortseja tai pitkiä trikoita. Yläosana on pitkähihainen merinopaita, jota pidän myös aurinkoisina päivinä, tosi kuumille päiville on sitten merinovillainen t-paita. Kylmää säätä varten minulla on Rabin Alpha Flash-fleece, joka on painoonsa nähden todella lämpöinen mutta myös hengittävä. Kun fleecekään ei enää riitä, puen päälle Haglöfsin LIM Essence untuvatakin. Yöksi minulla on merinovillainen t-paita , pitkät kalsarit ja pipo. T-paita on siis sama kuin kuumille päiville, kun siirryn käyttämään sitä päivisin niin pitkähihainen merino siirtyy yöpaidaksi. Myös kaikki alusvaatteeni ovat merinoa, se on ehdottomasti paras materiaali koska se ei ala niin helposti haista. Aloitan vaellukseni melko aikaisin kesällä, joten alkuun voi olla aika viileää säätä, ylimääräisiä lämpimiä kerroksia voin sitten lähetellä eteenpäin Coloradoon jos säät lämpiää niin ettei niitä enää tarvitse.

PCT:llä minulla oli hyvin kevyt sadetakki (Marmot Essence 192 g), koska siellä ei juuri satanut. Nyt varaudun sateisiin järeämmällä kuoritakilla. Marmot Mitre Peak (295 g) oli mukana myös Pyreneillä ja olin siihen todella tyytyväinen. Yleensä laitan kuoritakin päälle vasta sitten kun on ihan pakko, mutta tämä hengittää niin hyvin että sitä pitää mielellään. Pyreneitä varten hankin vedenpitävät rukkaset, ne lähtevät mukaan nytkin. Sadehousut on samat Montanen Minimus pantsit jotka oli PCT:llä.

Vaatteet: kuuma, viileä, kylmempi, kylmin ja sade. Untuvatakin päätin vielä vaihtaa näiden kuvien ottamisen jälkeen Haglöfsin takkiin, kuvassa vanha Peakin takki joka on jo ollut monella reissulla mukana.

Kengät

Kengät on ehkä tärkein yksittäinen varuste, joka voi pilata hienonkin vaelluspäivän tai koko vaelluksen jos valinta ei osu kohdalleen. PCT:llä aloitin kevyillä varrellisilla Salomonin vaelluskengillä, koska alkumatkasta oli aika paljon lunta. Washingtonin jälkeen käytin varrettomia Keenin vaelluskenkiä. Pyreneiden reitti oli ensimmäinen minkä vaelsin kokonaisuudessaan polkujuoksukengillä (Topo Athletic MTN Racer 2), samat kengät kesti koko kivikkoisen 800 km! CDT:lle minulla on jälleen Topo Athleticin kengät. Ultraventure Pro:t olisin halunnut jo Pyreneille, koska niissä on rock plate (vahvikelevy päkiän alla, tekee kengästä jämäkämmän) joka olisi ollut tarpeen siellä loputtomassa kivikossa, mutta niitä ei viime kesänä ollut saatavilla missään. Eka pari todennäköisesti kestää siis ainakin sen 700-800 km tai ehkä pitempäänkin, koska maasto ei ole niin kivikkoista kuin Pyreneillä. Katsotaan sitten mitkä kengät saan tilattua polun varteen. Onneksi tiedän useamman merkin ja mallin jotka sopivat jaloilleni, joten valinnan varaa on.

Sukkia otan kaksi paria kävelyä varten (Darn Tough) ja yhden parin nukkumiseen. Leirikenkäni ovat varvastossut (Bedrock sandals) joten yösukkani ovat Injinjin varvassukat. Niitä voin toki käyttää tarvittaessa myös kävellessä. Alkumatkasta voi tosiaan olla vielä jonkun verran lunta etenkin korkeammissa solissa ja pohjoisen puoleisilla rinteillä. Niin jyrkkiä rinteitä siellä ei ole että tarvitsisin jäähakun, mutta jäisellä lumella kävelyä varten otan mukaan liukuesteet kenkiin (microspikes). Lumella kävely kastelee kengät, joten alkumatkasta mukana on myös vedenpitävät sukat.

Leirikengät

Elektroniikka

Elektroniikkaan on tullut muutama muutos sitten PCT:n, siellähän kannoin mukana tablettia jota käytin blogin päivittämiseen (ja ehkä joskus Netflixiin…), mutta nyt aion hoitaa senkin puhelimella. Aikaisemmin olen aina kantanut vaelluksilla erillistä kameraa, mutta nyt ajattelin ottaa kuvatkin puhelimella. Siitä syystä päivitin puhelimeni hetki sitten vanhasta iPhonesta Samsungin S21:een. Tämä keventää reppuani jonkun verran, koska kameran lisäksi voin jättää kotiin myös sen vara-akut sekä akkulaturin ja adapterin. Blogin päivittäminenkin helpottuu, koska kuvia ei tarvitse enää siirtää ensin kamerasta puhelimeen. Kameran kotiin jättäminen on tosin sellainen asia, mistä en ole vieläkään ihan varma. Katsotaan miten käy.

Garmin inReach Exlorer+ on edelleen sama kuin PCT:llä, en ole halunnut päivittää sitä Miniin, koska haluan että minulla on kartat muuallakin kuin vain puhelimessa. Paperikarttoja en kanna mukana kuin Wind Riverillä, jossa aion poiketa CDT:ltä korkeammalle reitille. Mukana on tietysti myös ihan tavallinen kompassi.

Laitteiden lataamiseen mukana on kaksi Nitecore 10 000 virtapankkia. Näiden pitäisi riittää ihan hyvin, kun ladattavia laitteita ei ole kuin puhelin ja inreach. Otsalamppunikin on kyllä ladattava malli, mutta ainakin alkumatkasta valoisa aika on niin pitkä, että sitä tuskin tarvitsee ladata ensimmäiseen kuukauteen. Kelloa pohdin pitkään, mutta päädyin sitten kuitenkin ottamaan vanhan “karvalakki-suunnon”, joka toimii paristolla. Minulla ei ole tarvetta käyttää kelloa muuhun kuin herätykseen, lämpötilan mittaamiseen ja ajan näkemiseen, joten uudempi ladattava Suunto jää kotiin.

Puhelin puuttuu tietysti kuvasta koska kuvasin sillä

Ruoanlaitto

Vanha kunnon Primuksen kaasupoltin jäi nyt vihdoin eläkkeelle. Se toimii edelleen, mutta on hutera eikä sitä saa mitenkään kiristettyä. Sain onneksi töistä joululahjaksi Pocket Rocket Deluxen, joka vaikuttaa oikein toimivalta. Kattilana on edelleen sama Snow Peakin titaanikattila, jonne mahtuu juuri sopivasti 230 gramman kaasupullo. Teen lämpimän ruoan yleensä vain iltaisin, joten yksi kaasupullo kestää minulla yleensä ainakin kaksi viikkoa. Kahvia saatan kyllä keitellä silloin tällöin.

Vedenpuhdistukseen käytän Sawyer Squeeze-suodatinta, varalla on mukana myös vedenpuhdistustabletteja. Tätä reissua varten ostin Cnocin kahden litran vesipussin, jotta voin tarvittaessa kantaa enemmän vettä mukana ja käyttää sitä myös gravitaatiosuodatukseen. Juomapulloina käytän ruokakaupasta ostettuja litran vesipulloja.

Bear aware

PCT:lläkin oli karhuja, mutta CDT:llä on mustakarhujen lisäksi myös harmaakarhuja. Montanassa niitä on eniten koko Yhdysvaltojen alueella Alaskan ulkopuolella, joten “being bear aware” eli karhujen huomioiminen on todella tärkeää. Tärkein toimenpide on ruokien ja kaiken muun tuoksuvan (kuten kosmetiikka) oikeanlainen säilytys öisin. Minulla on mukana karhun hampaat kestävä ruokasäkki jonka voin joko ripustaa puuhun tai sitoa puun runkoon yöksi. Tuoksuja blokkaa opsack, paksumpaa muovia oleva minigrip-pussi joka on tehty juuri tähän tarkoitukseen.

Kun vaelletaan alueella missä karhuja on, kannattaa pitää sen verran meteliä että nallet kuulevat sinun olevan tulossa. Jos ei ole kaveria kenen kanssa jutella, voi vaikka lauleskella. Jos kuitenkin kävisi niin että kohtaa karhun lähempää kuin olisi suotavaa, on mukana oltava karhuspray. Tämän hankin sitten paikan päältä Montanassa.

Vaihtuvat varusteet

Kaikkia varusteita ei tarvitse kantaa koko reissua, esimerkiksi karhusprayn voi jättää kyydistä Wind Riverin jälkeen, koska sen eteläpuolella ei enää ole harmaakarhuja. Microspikesit ja vedenpitävät sukat on mukana todennäköisesti vain ensimmäiset 2-3 viikkoa, kunnes lumi on sulanut. Sateenvarjoa tulen todennäköisesti käyttämään enemmän auringolta kuin sateelta suojautumiseen, en ole vielä päättänyt kannanko sitä mukana alusta asti vai en. Näistä varusteista kertyy painoa melkein kilo, eli ainakin sen verran reppu tulee jossain kohtaa kevenemään.

Muuta

EA-pussista löytyy muun muassa laastaria, desinfiointipyyhkeitä, haavateippiä, antihistamiini, ibuprofen, vedenpuhdistustabletteja, hidrasec (vatsaongelmiin) ja pieni harsoside.

McGyver bag on tietysti mukana kuten aina kaikilla retkillä, siellä on kaikenlaista pientä kivaa millä voi korjailla asioita. Esimerkiksi pieniä nippusiteitä, hakaneuloja, ompelusetti (hotellista), kuminauha, hammaslankaa ja pari pientä sulkurengasta ripustamiseen (tarvitaan kun ripustetaan ruokasäkki puuhun). Myös kompassi asuu tässä pussissa.

PCT:hen verrattuna reppu tulee siis ainakin alkumatkasta olemaan selvästi painavampi. En kuitenkaan halua tinkiä turvallisuudesta tai lämpimistä vaatteista, paleleminen on ikävää. En myöskään halua muutaman gramman takia ostaa uutta varustetta jos sellainen vastaava jo löytyy. Jos jokin varuste osoittautuu tarpeettomaksi, niitä voi aina lähettää pois (voin lähettää kaverin luokse Coloradoon). Varustelista tulee siis melko varmasti muuttumaan reissun aikana. Kerron sitten vaelluksen jälkeen taas mikä toimi ja mikä ei.

Tässä vielä linkki Lighterpackiin ja koko varustelistaan painoineen.

EA-pussi

Kaikki varusteet ilman päällä olevia vaatteita