Päivä 18: Augusta
Olipa aika tunkkainen ilma pienessä motellihuoneessa kun siellä nukkuu neljä ihmistä. Moose ja Mousetrap nukkuivat toisessa sängyssä ja ritarillisesti antoivat minulle toisen sängyn. Brandon nukkui lattialla, hän oli jo saanut viettää yhden yön oikeassa sängyssä.
Lähdin heti aamupalalle kun heräsin, muut tulivat perässä vasta myöhemmin. Motellin ravintolassa oli tosi hyvät aamupalat, otin taas munakkaan ja paahtoleipää sekä jälkiruoaksi banaanimuffinssin.
Kävin vielä tekemässä ruokaostokset seuraavalle etapille, postitin microspikesit Coloradoon (niitä ei kuulemma enää tästä etelään tarvitse) ja hengailin motellin pihalla muiden vaeltajien kanssa. Kahdelta meitä tuli hakemaan Frank, joka asuu motellin vieressä ja kuskaa vaeltajia edestakaisin. Meitä oli kahdeksan, neljä mahtui sisälle ja neljä taakse lavalle reppujen kanssa.
Kahdeksan vaeltajaa taas valmiina polulle
Frank vei meidät Straight Creek trailin parkkipaikalle, tästä olimme kävelleet ohi Skybirdin kanssa edellisenä päivänä. Straight Creek trail ei ole CDT:tä, tämä polku oikaisee vähän kun virallinen CDT kiertää vuorten toiselta puolelta. 10,8 km päässä polut yhdistyvät. Risteyksessä keräännyimme kaikki kahdeksan pohtimaan jatkaako matkaa vai ei. Kello oli vasta puoli kuusi. Illaksi oli luvattu sadetta, joten kaikki muut päättivät jäädä risteyksen vieressä oleville leiripaikoille, minä jatkoin matkaa.
Olin taas metsäpaloalueella, joten otin pienen riskin kun lähdin jatkamaan vaikka tiedossa oli huonoa säätä. Reilun tunnin kävelyn jälkeen taivas alkoi olla aika musta ja ukkosen jyrinä kuului vuorten takaa.
Tiesin että polun varrella olisi puistonvartijan maja, joten suuntasin sinne. Juuri kun pääsin majan kuistille, alkoi sataa ja ukkostaa oikein kunnolla. Maja oli lukossa, kuten aina jos siellä ei ole henkilökuntaa. Istuin kuistilla ja tein itselleni illallisen. Kun olin syönyt, sadekin oli jo loppunut ja sinistä taivasta pilkotti vuorten takaa. Jatkoin matkaa vielä tunnin verran ja löysin tosi kivan leiripaikan puiden suojasta.
Rangerin mökin terassilla oli hyvä pitää sadetta
Jätän Lincolnin kylän väliin kokonaan ja pidän seuraavan stopin vasta Helenassa, sinne on noin 200 km. Ja hei, tämä alue on nyt se Scapegoat Wilderness! Eli erämaa jonka mukaan sain lempinimeni “Spacegoat”, kun luin nimen vähän väärin.
Spacegoat ja Scapegoat (en nuku, vaikka siltä näyttääkin)