Mikä ihmeen "läpivaeltaja"?
Ajattelin hieman raottaa verhoa maailmaan, johon minäkin tutustuin vasta kun aloin suunnittelemaan pitkää vaellusta Uudessa-Seelannissa. Pitkänmatkanvaeltajat ja niin sanotut "läpivaeltajat" (suora suomennos englanninkielisestä "thru-hiker" termistä) tuntuvat olevan ihan oma lajinsa.
Maailmassa on paljon pitkiä vaellusreittejä, niihin hurahtaneet ihmiset vaeltavat reitin toisensa jälkeen ja yleensä hyvin keveillä varusteilla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sijaitsevat kolme vaellusreittiä muodostavat ns. "triple crownin", eli "kolmois-kruunun". Kaikki nämä kolme vaellusta tehneet ovatkin jo aika kovia tyyppejä. Appalachian Trail (3500km), Pacific Crest Trail (4279km) ja Continental Divide Trail (5000km) kulkevat koko maan halki etelä-pohjoissuunnassa. Thru-hiking tarkoittaa pitkän vaellusreitin kävelemistä yhdellä kertaa alusta loppuun. Monet tänä päivänä suositut vaellusreitit ovat saaneet alkunsa aikoina, jolloin ei ollut muuta keinoa päästä paikasta A paikkaan B, kuin kävellä. Kyseessä on siis tavallaan myös paluu ajassa taaksepäin.
Pitkänmatkanvaellus vaatii paljon suunnittelua. Varusteet on oltava tulevaan matkaan sopivat, eikä vaeltamaan kannata lähteä edellisellä viikolla marketista haetuilla kamppeilla. Vaikka itsekin olen vaeltanut pienestä asti ja lähes kaikki varusteet jo löytyivät kaapista, päädyin kuitenkin uusimaan paljon kaikenlaista. Siitä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa. Toisinaan kuljetaan pitkään niin syrjäisillä seuduilla, ettei ruokakauppoja ole lähettyvillä. Silloin on lähetettävä ruokatäydennyksiä postitse etukäteen tiettyihin paikkoihin. On myös otettava huomioon, ettei yksi kenkäpari yleensä kestä näin pitkää matkaa. Ja koska matkalla ollaan niin pitkään, on mietittävä vaelluksen suunta ja aikataulu vaihtuvien vuodenaikojen ja säätilojen mukaan. Uudessa-Seelannissa on nyt kevät, joten aloitan Te Araroan maan pohjoiskärjestä, jossa kevät on paljon pitemmällä kuin etelässä. Eteläsaarella on enemmän vuoristoa, jossa saattaa sataa lunta myös kesällä ja korkeat solat ovat pitkälle kesään lumen peitossa.
Mikä tällaisessa pitkänmatkanvaelluksessa sitten kiehtoo? Tiedän että siellä moni teistä pyörittelee päätään ja ajattelee, että "kaikenlaisia hullutuksia". Minua itseäni siinä kiinnostaa muun muassa elämän yksinkertaistaminen. Päivät koostuvat kävelemisestä, syömisestä ja nukkumisesta. Vastaan tulevat ongelmat liittyvät lähinnä selviytymiseen, ja jokainen selätetty vastoinkäyminen tuo minua lähemmäksi tavoitettani ja tekee minusta vahvemman. Kun kaikki pitää itse kantaa selässä, on karsittava matkasta kaikki turha. Siinä taas huomaa, että ollakseen onnellinen, ei todellakaan tarvitse kaikkea sitä tavaraa mitä moni ympärilleen haalii. Mahtavaa vaeltamisessa on mielestäni myös se, että sen harrastajia on ihan kaikissa ikäluokissa. Esimerkiksi vanhin Appalachian Trailin kävellyt on 81-vuotias Lee Barry (vuonna 2004). Tulevalta matkaltani odotan Uuden-Seelannin luontoon tutustumisen lisäksi myös paikallisten ihmisten ja kulttuurin kohtaamista.
Seuraavaksi yleisön pyynnöstä varustejuttuja!
