Varustepäivitykset
Periaatteessa voisin hyvin jatkaa vaeltamista jo omistamillani varusteilla, mutta sehän olisi kovin tylsää, jos ei olisi mitään uutta testattavaa. Vaelluksia odotellessa ja suunnitellessa varusteiden vertailu ja testaaminen on parasta ajankulua, mitä tiedän. Uudessa-Seelannissa reppuni painoi noin 8,5 kiloa ilman ruokaa ja vettä, tavoitteena on saada siitä vielä hieman kevyempi tämän vuoden vaelluksille. Lisäksi mukaan lähtee turvallisuutta ja kommunikointia edistävää elektroniikkaa. Mitkä varusteet ovat siis vaihtuneet sitten Te Araroan, tästä se selviää!
KUORIVAATTEET
Te Araroalla kannoin Berghausin kolmikerros goretex-takkia, mikä olikin ihan hyvä varuste koska vettä tuli harva se päivä. Takki on kuitenkin aika painava ja vie repusta paljon tilaa, pärjäisin ohuemmallakin. Säästähän ei koskaan voi tietää, mutta tilastojen mukaan Pacific Crest Trailillä ei pitäisi sataa yhtä paljon kuin Uudessa-Seelannissa. Berghaus vaihtuu siis kevyempään Marmotin Essence-takkiin, joka painaa alle 200g ja pakkautuu hyvin pieneksi.Te Araroalla minulla ei ollut mukana sadehousuja. Vaikka vettä satoi, koskaan ei kuitenkaan ollut kovin kylmä. Kävelin juoksutrikoissa, jotka kuivuivat nopeasti kun sade loppui. Päätin kuitenkin ottaa sadehousut mukaan PCT:lle, koska siellä voi olla kylmempää ja tuulista. Montanen Minumus Pantsit painavat vain 136 grammaa ja pakkautuvat nyrkin kokoiseen pussukkaan. Ehdin syksyllä jo testata niitä sadesäässä ja olin tyytyväinen. Keveydestä huolimatta lahkeissa on vetoketjut ja tarranauhat, joilla ne voi kiristää.
HÄTÄLÄHETIN
Suurin investointi tälle vuodelle oli uusi hätälähetin. Te Araroalla minulla oli Ocean Signalin RescueMe hätälähetin, joka on pieni ja kevyt, mutta sillä ei voikaan tehdä mitään muuta kuin lähettää hätäkutsun. Halusin laitteen jolla voin myös kommunikoida paikoista, joissa matkapuhelin ei toimi, sekä gps:n. Garmin inReach Explorer+ on melko kallis, sain sen onneksi hankittua ulkomailta hieman halvemmalla. Lisäksi siihen pitää ottaa satelliittisopimus, joita on eri hintaisia. Valitsin sellaisen, joka maksaa 29,90€/kk. Tällä voin siis lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä tai sähköposteja mistä tahansa, sekä tietenkin myös sen hätäkutsun tarvittaessa. Laitteessa on myös kartat ja voin ladata sinne haluamani vaellusreitin. Tämän johdosta voin jättää paperikartat pois kyydistä kokonaan. Uudessa-Seelannissa kannoin paperikarttoja, mutta en juurikaan käyttänyt niitä, koska Guthookin Te Araroa-sovelluksen avulla navigointi on niin helppoa ja kätevää. Kaikkein mieluiten käyttäisin paperiversiota ja kompassia, mutta näin pitkillä vaelluksilla se ei vain ole järkevää, PCT:n kartat tulostettuna olisi melkein 500 sivua. En kuitenkaan uskalla olla pelkän kännykän varassa, siksi inReach! Kiva ominaisuus on myös MapShare-karttasivu, jonka lisään blogiini kevään aikana, sieltä voitte seurata missä milloinkin olen.
MAKUUPUSSI
Te Araroalla käytin Marmotin Women's Helium untuvapussia, joka on loistava kolmen vuodenajan makuupussi, mutta hieman liian lämmin ainakin Uudessa-Seelannissa. Käytin sitä suurimman osan ajasta vain peittona, joten aloin harkitsemaan "quiltin" ostamista. Quilt on englantia ja tarkoittaa peittoa tai täkkiä. Kyse on siis makuupussista, jossa ei ole huppua eikä vetoketjua. Näiden valmistajia on useita, ja koska moni valmistaja tekee täkin mittatilaustyönä, ominaisuudet voi itse valita. Minä tilasin omani Loco Libre Gearilta Yhdysvalloista. Valittavia ominaisuuksia oli muun muassa untuvan määrä ja laatu, kankaiden väri, suuaukon kiristys ja jalkopään malli (pussiksi ommeltu, neppareilla suljettava tai ekstraeristetty). Suurin osa PCT:n kävelleistä suosittelee makuupussia 20F (-6C) lämpöarvolla, joten valitsin hieman lämpimämmän 10F:n (-12C) pussin, koska palelen helposti. Peittomallinen makuupussi on siis auki selän alta, koska nukkujan alle litistyvät untuvat eivät lämmitä kuitenkaan. Pussin reunat viritetään makuualustan alle kuminauhoilla, jottei sivuilta tule kylmää. Tällaisen pussin kanssa hyvä makuualusta onkin erittäin tärkeä! Kylmimpinä öinä voin nukkua untuvatakki päällä, jos en muuten tarkene. En omista tarpeeksi tarkkaa vaakaa, joten en tiedä paljonko pussi tarkalleen painaa, mutta se on noin 500 grammaa eli puolet kevyempi kuin vanha pussini. Hintaa pussille tuli rahtikuluineen ja tullimaksuineen noin 440€. Pussin testaus on vielä kesken, kirjoitan kokemuksista enemmän kun olen ehtinyt yöpyä useamman kerran ulkona sen kanssa.
MUUTA SÄLÄÄ
Vanhat kunnon Komperdellin vaellussauvat heittivät vihdoin henkensä marraskuun Nepalin reissulla, joten hankin uudet. Black Diamondin Expedition teleskooppisauvat vaikuttavat jämäkiltä ja kestäviltä, mikä onkin tärkeää koska tarvitsen niitä myös telttani pystyttämiseen.Pacific Crest Trailiä varten piti hankkia kevyt jäähakku. Reitillä on paljon korkeita solia ja jyrkkiä lumisia rinteitä, joilla on pystyttävä pysäyttämään itsensä, mikäli luiskahtaa polulta. Tähän tarkoitukseen minulla on Campin Corsa-jäähakku, joka painaa vain vaivaiset 252 grammaa. Lumisilla ja jäisillä rinteillä liikkumista varten aion hankkia myös jääraudat. Suurin osa pitkänmatkanvaeltajista käyttää micro spikeseja, eli sellaisia kenkien päälle viritettäviä pieni piikkejä. Minä en vain osaa luottaa sellaisiin, ja koska olen tottunut käyttämään jäärautoja, aion pysyä sellaisissa. Kiipeilyrautani ovat vaan tälle reissulle ihan liian painavat, joten Petzlin Leopard-jääraudat ovat vielä ostoslistalla.Aikaisemmin olen kantanut kameraa kaulahihnalla olan yli viritettynä, mikä ei ollut paras mahdollinen tapa. Olen yrittänyt keksiä erilaisia ratkaisuja kameralle ja olen nyt päätynyt Peak Designin Capture Clipiin. Se on kiinnike, jonka voi laittaa esimerkiksi repun olkahihnaan tai vyöhön. Kameraan tulee pieni metallinen levy, jolla sen saa ripustettua napakasti kiinnikkeeseen. Todella kätevää! Kamera on koko ajan käden ulottuvilla, eikä se heilu kävellessä niin kuin hihnassa roikkuessa.
Muuten varusteeni pysyvät todennäköisesti melko samoina kuin Te Araroalla; teltta on edelleen Six Moon Designin Lunar Solo LE, makuualustana Thermarestin Women's NeoAir Xlite ja keitin Primuksen Express Titanium. Granite Gearin Crown-reppu on vielä yhtenä kappaleena, mutta varsinkin verkkotaskuja olen joutunut parsimaan monesta kohtaa. Lähden varmasti matkaan sen kanssa, ostan sitten uuden, jos se leviää matkan varrelle. Jos hankkisin nyt uuden repun, se pitäisi joka tapauksessa tilata Yhdysvalloista. Kengätkin olen jo ostanut valmiiksi, kolme paria Salomonin Authentic GTXiä odottaa kaapissa. Tällä kertaa lähden matkaan heti numeroa isommilla kengillä, etten menetä taas varpaankynsiä, kun jalat alkaa levitä. Julkaisen tarkemman listan kaikista varusteista lähempänä reissua.
