Sunnuntaina alkoi matka jota olen odottanut jo vuoden! Lensin Finnairin suoralla lennolla San Franciscoon. Heti noustessani lentokentältä tulevasta junasta tajusin, että kuusi vuotta sitten saavuin kaupunkiin tasan samana päivänä. San Francisco Pride oli nimittäin juuri loppunut, kadut olivat täynnä roskaa ja väsyneen näköisiä sateenkaari-ihmisiä. Olinpa vahingossa varannut saman hostellinkin, kuin kuusi vuotta sitten. HI San Francisco City Center on oikein kiva ja siisti hostelli, vaikka alue onkin ehkä vähän kyseenalainen.

Edellisellä reissullani San Franciscossa Alcatraz jäi käymättä, koska en ollut tajunnut varata lippua etukäteen. Nyt olin ostanut sen varmuuden vuoksi jo pari kuukautta aiemmin. Lauttamatka vankilasaarelle kesti vain noin 15 minuuttia, itse saarella saa sitten tutkia paikkoja omin päin vaikka koko päivän, jos haluaa. Selliosaston kierros oli mielenkiintoinen, jokainen sai oman laitteen ja kuulokkeet, joista voi kuunnella opastuksen englanniksi. Kertojina oli Alcatrazin entisiä vartijoita ja vankeja, kierros vie vieraan vankilan eri osastoille tarinoiden saattelemana, suosittelen! Vankilaan voi varata myös erikoiskierroksia, esim aamulla aikaisin tai jopa yömyöhään. Saari on tärkeä lintujen pesimäpaikka, valtavan kokoisia lokkeja ja muita lintuja oli joka paikassa. Saarella leijaileva paha haju taisi olla lintujen aikaansaannosta, sen takia ei huvittanut kierrellä ulkona kovin kauaa.

Valitettavasti en voinut viettää saarella koko päivää, oli hankittava paikallinen puhelinliittymä, hoidettava muitakin asioita ja ehdittävä illaksi bussilla ystäväni Lian luokse noin tunnin matkan päähän San Franciscosta. Hain matkatavarani hostellista, ajelin ratikalla rantaan josta hyppäsin lauttaan, jolla pääsin Sausalitoon, sieltä lyhyt matka taksilla Marin Cityn bussipysäkille ja bussilla loppumatka. Aika monta liikkuvaa osaa, mutta pääsinpä perille!Oli ihana päästä päiväksi rannalle ennen kuin lähden vuorille ja kauas merestä! Vesi oli ihan liian kylmää meikäläiselle, en mennyt uimaan, minulle riitti varpaiden kastelu rantavedessä. Ai niin, sain postissa karhukanisterini jonka ostin Beckyltä ja Tomilta, jotka kävelevät Pacific Crest Trailiä etelästä pohjoiseen. Kanisteria tarvitsee vain Sierran alueella ja he ovat jo sen alueen ohittaneet, sain kanisterin vähän halvemmalla kuin uutena. Becky ja Tom ovat tuttuja Te Araroalta Uudesta-Seelannista, saa nähdä missä kohtaa he tulevat polulla vastaan.

Keskiviikon vietin vielä San Franciscossa, sattumalta entinen työkaverini Jenni oli myös kaupungissa, joten sain hengailuseuraa! Kävin REI:ssa ostamassa vielä puuttuvia varusteita ja ruokakaupassa hakemassa ruokaa karhukanisteriin, jonka jätän Lian luokse ja hän lähettää sen sitten minulle, kun lähestyn Sierran vuoristoa joskus syyskuussa. Nyt olen jo Tacomassa, Seattlen lähellä, täältä meitä lähtee sunnuntaina neljä vaeltajaa kohti polkua, sinne on vielä neljän tunnin ajomatka. Tälle päivälle on iso urakka, ruokapakettien tekeminen koko Washington osavaltion etapille. Lähetän kolme pakettia matkan varrelle, koska reitin lähellä ei ole kauppoja. Teen vielä erillisen jutun varusteista ennen lähtöä.