Tässä on nyt vihdoin valmis varustelista, jouduin tekemään vielä viime hetken hankintoja täällä, mutta nyt on paketti koossa!

VAATTEET

Minulla on mukana kaksi vaatekertaa, toinen kävelyyn, toinen nukkumiseen. Kaikki muu on merinovillaa, paitsi pitkät juoksutrikoot ja shortsit. Etsin pitkään sopivia shortseja vaeltamiseen, se oli yllättävän vaikeaa! Halusin joustovyötärön, koska reissulla laihtuu ja vyötä ei voi repun kanssa käyttää. Kaikissa juoksushortseissa on vetoketjutasku selkäpuolella, sekin hankaa joten ei käy. Naisten juoksushortsit on ihan liian lyhyitä, paksut (siis lihaksikkaat) reiteni hankautuvat yhteen, ei hyvä. Aloin jo luopua toivosta, kunnes löysin Marmotin miesten shortsit, jotka täyttivät kaikki kriteerit!Päähän on lippis, pipo ja buff, joita vaihtelen lämpötilojen mukaan. Hanskatkin on pakko olla, ensi viikolle on luvattu aika viileitä päiviä. Alushousuja ja sukkia on molempia kolmet. Sitten kun tulee ilta ja lämpötila laskee, päälle laitetaan Peak Perforancen Helium-untuvatakki, tai sateen yllättäessä Marmotin Essence jacket ja Montanen Minimus pantsit.

Hukkasin pienen retkipyyhkeeni Armeniassa, varmaan siksi kun se oli liian pieni. Halusin pyyhkeen, jota voisin käyttää myös vaatteena, mutta koska sellaisia en ole löytänyt järkevän painoisina mistään, ostin ohuen kesämekon, jota käytän myös pyyhkeenä.

ISO KOLMONEN

"Big three" eli suomalaisittain iso kolmonen tarkoittaa telttaa, reppua ja nukkumiseen tarvittavia varusteita (makuupussi+alusta). Nämä varusteet muodostavat yleensä suurimman osan kaikkien varusteiden painosta, siksi "big three". Teltta on sama kuin edellisilläkin reissuilla; Six Moon Designin Lunar Solo LE. Tykkään teltan tilavuudesta ja helposta pystytyksestä, hyvällä säällä voin jättää vaikka koko etuseinän auki ja katsella tähtiä hyttysverkon suojissa. Se on myös edullinen, ei maksa kuin noin 200 dollaria.

Makuupussini on uusi, mittatilaustyönä tehty Loco Libre Gearin Ghost Pepper quilt. Quilt on siis peittomallinen makuupussi, jossa ei ole vetoketjua eikä huppua ja se on selän alta auki. Jenkit käyttävät hieman erilaista systeemiä lämpötilamerkinnöille, minun pussini on 10F eli -12 celsiusta. Mutta se ei ole ainakaan mukavuuslämpötila, olin aika kylmissäni kun nukuin pussissa viiden asteen pakkasella viime talvena. Tosin se oli ensimmäinen yöni tämän pussin kanssa, eikä oltu vielä ihan sinut toistemme kanssa. Alusta on sama kuin ennenkin, ihanan paksu ilmatäytteinen Therma-restin Neoair Xlite. Armenian reissulla testissä ollut saman valmistajan ZLite ei päässyt jatkoon, liian ohut kylkinukkujalle! Minulla on mukana myös ilmatäytteinen tyyny.Vanha uskollinen Granite Gearin Crown (55L) toimittaa repun virkaa, ainakin ensimmäisen kuukauden, kunnes saan mittatilaustyönä tehtävän uuden reppuni valmistajalta. Siitä lisää myöhemmin...

KEITTIÖ

Keittiössä pöhisee edelleen sama Primuksen keitin kuin ennenkin, kattilan päivitin hieman pienempään, 1,4 litrasta 0,9 litraan. Sen sisään mahtuu silti pieni (230g) kaasupullo ja itse keitin. Lusikka ja haarukka ovat myös titaania, kevyttä ja kestävää nääs. Ja kallista. Muki sen sijaan on ihan tavallinen muovimuki, halpahallista vuosia sitten ostettu. Metsissä on paljon otuksia, joille maistuisi retkiruoka, siksi pakkaan ruokani critter bag-säkkiin, josta ei pikku hiirulaiset tai vähän isommatkaan eläimet saa hampaitaan läpi. Sierran vuoristossa on lain mukaan käytettävä "karhukanisteria", jossa säilytetään kaikki ruoat ja kosmetiikat sekä roskat, etteivät nallet pääse niihin tassuiksi. Kanisteri on muovia ja painaa reilun kilon.

VESI

Käytin aikaisemmin Sawyerin Mini-suodatinta, mikä oli ihan toimiva, mutta hidas. Vaihdoin minin vähän isompaan Sawyer Squeezeen, jolla suodattamisen pitäisi olla nopeampaa. Vettä siemailen kolmen litran vesipussista, lisäksi kannan mukana kahta suodattimen mukana tullutta litteää vesipulloa. Voin siis tarvittaessa kantaa mukana viisi litraa vettä.

LUMI

Washingtonin vuorilla on vielä lunta, siksi minulla on myös jääraudat (Petzl Leopard FL) ja jäähakku (Camp Corsa), koska ei ole kiva pudota jyrkältä jäiseltä rinteeltä kesken kauniin vaelluspäivän. Nämä voin lähettää pois sitten kun pääsen etelämmäs eikä reitillä ole enää lunta.

ELEKTRONIIKKA

Nämä painavat ison kolmosen jälkeen eniten varusteissani, eli elektroniikkaa karsimalla voisin keventää reppua huomattavasti, jos haluaisin. Mutta koska en halua kirjoittaa blogiani ja ottaa kuvia kännykällä, on ne rojut vain jaksettava kantaa. Hankin uuden tabletin, koska Wordpress (blogiohjelma) ei enää toiminut kunnolla vanhassa iPadissä. Kameran ja tabletin lisäksi on tietenkin virtapankki (15000mah), Garmin inReach Explorer+ satelliittilähetin, iPhone SE sekä otsalamppu. Näihin kaikkiin on tietenkin oltava latauspiuhat ja adapteri johon saa kaksi usb:tä yhtä aikaa.

KENGÄT

Tämä on ehdottomasti tärkein varuste koko reissulla. Jos jalat eivät voi hyvin, voi koko matka loppua lyhyeen. Salomonin Authentic GTX-vaelluskenkiä olen kuluttanut puhki jo monta paria, niillä mennään edelleen. Minulla on niitä vain yksi pari, joten kun niillä ei voi enää kävellä ja reitillä ei ole enää lunta, saatan vaihtaa johonkin kevyempään. Leirikengiksi tilasin Bedrock Classic-sandaalit, jotka painavat vain noin 120 grammaa! Sandaalit tehdään tilauksesta, koko 8 on minulle juuri sopiva.

MUUTA

Teltan alla käytän tyvekistä leikattua alustaa. Tyvek on rakentamisessa käytettävää kevyttä ja vesitiivistä materiaalia. Tyvekin toiselle puolelle olen taiteillut liftaamista helpottavat tekstit "pct hiker to town" ja "pct hiker to trail".Reppuni ei ole vesitiivis, joten pakkaan kaiken Therma-restin säkkiin, joka toimii samalla myös makuualustani täyttöpussina.

Aurinkolasitkin on oltava siltä varalta että häikii, tykkään käyttää Oakleyn värikkäitä laseja.

Viimeisin, mutta ei suinkaan vähäisin listalla, on kakkalapio! Moni varmasti muistaakin tämän varusteen Uuden-Seelannin vaellukselta. Onnistuin hukkaamaan lapion siellä loppumatkasta, todennäköisesti siksi, että se oli liian pieni ja kevyt. Hankin uuden samanlaisen tälle reissulle. Lighterpack-sivustolta voit katsoa varusteiden tarkat painot sekä merkit.

Siellä Suomessa on jo sunnuntai, mutta meillä on täällä vielä yksi yö nukuttavana, ennen lähtöä. Meitä lähtee kolme ulkomailta tullutta vaeltajaa paikallisen Kristenin kyydissä Harts Passiin, joka on lähin tie Kanadan rajalle. Harts Passistakin on vielä 48 km rajalle, jolta reitti alkaa. Joudun siis kävelemään tuon pätkän kahteen kertaan; ensin pohjoiseen rajalle asti, sitten voin virallisesti aloittaa Pacific Crest Trailin rajalla olevalta monumentilta ja kävellä etelään niin kauan että Meksikon raja tulee vastaan. Voi olla että menee jonkun aikaa ennen kuin pääsen päivittämään blogiani, ensimmäinen etappi on noin 7 päivää ja päättyy Stehekiniin, minne olen lähettänyt lisää ruokaa.Sijaintiani voi seurata blogini kartta-sivulla, tai hieman erilaisella Trackleadersin kartalla, jossa näkyy myös muiden vaeltajien sijainnit. Klikkaamalla minun nimeäni (Suvi) listalla, voit katsoa tarkempia tietojani.

Tähän loppuun vielä ystäväni Spartaco Margionin minulle suunnittelema hieno "oma kuva". Huomenna mennään!!!!