Viimeinen pitkä päivä

Pv 26: Col de la Vaurzen alla - Lac de la Muzelle 25,1 km, nousua 2321 m, laskua 2502 m

Ilman telttaa nukkumisessa on pari huonoa puolta; kun heräät yöllä ja tähtitaivas on niiiiin upea, että unohdut tuijottelemaan sitä nukkumisen sijaan. Ja kamppeiden kostuminen kasteesta. Vähän oli makuupussi kostea aamulla, mutta ei pahasti.

Viimeiset 200 metriä ekaan solaan nousi helposti, ylhäältä näinkin kaukana laakson pohjalla seuraavan kohteen, Desertin kylän. 1200 metrin alamäki oli työn takana tällä kertaa, se oli nimittäin koko ajan joko valuvaa hiekkaa, tai nyrkin kokoisia kiviä jotka pyörivät jalan alla. Kylään päästyäni olin nälkäinen ja ajattelin kokeilla onneani josko ravintolasta saisi jotain syötävää. Usein täällä ei ole keittiö auki näin aikaisin (10.00 aamulla), vaan tarjolla on ainoastaan juomia ja ehkä croissanttia. Olin siis positiivisesti yllättynyt kun kylän ravintolan omistaja vastasikin kyselyyni, että "Mitä haluaisit syödä?" Tilasin munakkaan ja limpparin, niiden voimalla pääsisin varmasti seuraavan mäen päälle.

Jos alamäki oli raskas, niin oli ylämäkikin. Reitti seurasi tulvinutta joen uomaa, joten varsinainen polku oli kadonnut veden mukana. Nyt uoma oli kuiva ja siinä oli hankala edetä. Jossain kohtaa polku olikin noussut sieltä ylemmäs rinteeseen joen yläpuolelle, mutta en huomannut sitä. Joen varrella meni myös polku, mutta se oli kasvanut umpeen kaikenlaista heinää ja kukkia. Jollekin niistä olin allerginen, nenää kutitti ja aloin aivastelemaan. Jalkoihin alkoi tulla punaista ihottumaa. Sen lisäksi ympärilläni alkoi pörrätä paarmoja, jotka olivat niin isoja, että veri lensi kun ne pääsivät kiinni pohkeisiini. Jouduin pysähtymään kaivaakseni allergialääkkeet repusta, samalla pidin sen verran taukoa, että kuivatin makuupussin. Vähän ylempänä pieni olematon polku vihdoin yhdistyi varsinaiseen polkuun, joka olisi ilmeisesti ollut paljon parempi. Noh, meni jo.

Solan päällä loikoili paljon porukkaa ja polku toisella puolella olikin selkeästi paljon enemmän käytetty. Ei muuta kuin isompaa vaihdetta silmään ja vauhdilla alas. Tällä kertaa polku oli jopa juostavaa! Wihiiiiiii! Vastaantulijat varmaan ihmettelivät hullua virnistystäni kun väistivät minua polun reunaan. Laakson pohja oli 800 metriä solaa alempana ja siellä oli lämmitys päällä. Oli pakko upottautua vaatteet päällä puroon kun löytyi tarpeeksi syvä kohta. Pieni evästauko siihen päälle ja olin valmis seuraavaan 1100 metrin nousuun. Olin nähnyt seuraavan solan jo edellisen päältä, viimeinen nousu näytti jo kaukaa tosi jyrkältä. Polku oli kuitenkin siksakkia ja oikein hyvä kiivetä. Col de la Muzellen päällä tuuli ihanan viileästi, seisoin siellä hyvän aikaa kuivatellen noususta hikistä paitaa. Solasta näin myös koko vaellukseni päätepisteen, Les Deux Alpsin kylän. Sinne menisin vasta seuraavana päivänä, yön viettäisin Lac de la Muzellella joka oli pari kilometriä solasta. Alamäessä oli vielä yllättävän paljon lunta, sitä ei ole ollut vähään aikaan missään muutamaa pientä länttiä lukuunottamatta.

Lac de la Muzellen pohjoislaidalla on vuoristomaja, eteläpuolella on telttailualue. Paikalla oli jo todella paljon telttailijoita, mutta alue oli iso joten tilaa oli hyvin. Lisää porukkaa tuli koko ajan. Hoksasin että väenpaljous johtui todennäköisesti viikonlopusta. Laskin ennen nukkumaan menoa, että telttoja oli ainakin 60. Viimeinen yö teltassa, ainakin toistaiseksi!