Niskajumi

Pv 19: Pralognan - Valfrejus 33,5 km, nousua 1919 m, laskua 1855 m

Heräsin aamulla niska ihan jumissa. Uusi hyvä tyynyni alkoi jo alkumatkasta vuotaa, sen saumat oli huonosti liimattu. En halunnut maksaa viittäkymmentä euroa uudesta samanlaisesta, joten ostin viiden euron tyynyn Decathlonista. Nyt siitä sitten saa kärsiä, niskaa vihloi joka kerta kun käänsin yöllä kylkeä. Minulla on siis tällä matkalla hajonnut jo tyyny, makuualusta ja kengät. Mitähän seuraavaksi? Varusteita saa kyllä uusia, kunhan itse pysyisi suurin piirtein kasassa.

Tänään olikin vähän vielä isompi nousu, 1400 metriä, Col de Chavierelle. Reitti oli helppo, aika pitkälle se seurasi pientä hiekkatietä. Vasta 2400 metrin korkeudessa tie loppui Refuge de Peclet Polsetille ja jatkoin polkua pitkin kohti solaa. Matkalla ylös näin vain muutaman muun vaeltajan, eikä lumessa ollut muutenkaan paljon jälkiä.

Solan toisella puolella lunta oli taas enemmän ja koska laskeutuminen oli aika jyrkkä, laitoin liukuesteet kenkiin. Solan alapuolella alkoi olla paljon enemmän ihmisiä, jotka olivat matkalla Lac de la Partielle. Enkä ihmettele! Poikkesin itsekin polulta käymään järvellä ja totesin heti sen olevan niin kaunis että kahvitauko oli paikallaan. Istuin ainakin tunnin järven rannalla ja join kupin kahvia turkoosia järveä tuijotellen. Upea paikka!

Järvelle olisi voinut jäädä vaikka koko päiväksi, mutta ei auta, matkaa oli vielä aika pitkästi varattuun majapaikkaan.

Alamäki Modanen kylään oli todella pitkä ja tuskaisen kuuma. Odotin Modanen olevan taas samanlainen söpö ranskalaiskylä, mutta ei se ollutkaan. Ei se varsinaisesti ruma ollut, mutta ei myöskään sellainen mihin tekisi mieli jäädä. Ainoa auki oleva ravintola oli Bart's House grilli, joka onneksi oli lähellä reittiä. Itse Bart oli juuri lähdössä pyörällä grillin pihalta kun saavuin paikalle. Kyselin syötävää ja hän laittoi saman tien pyöränsä takaisin parkkiin ja teki minulle kasviswrapin. Se maistui mainiolle, kylmä kolajuoma varjossa nautittuna tuli myös tarpeeseen. Wrapin tehtyään Bart hyppäsi pyöränsä selkään ja sanoi lähtevänsä ostoksille, saisin kuitenkin istua terassilla niin kauan kuin halusin ja vaikka ottaa suihkun vieressä olevalla puutarhaletkulla. Mahdan haista aika pahalle?

Kävin Modanessa ruokakaupassa koska tiesin että Valfrejusin kauppa olisi pieni ja kallis. Yritin parhaani mukaan saada kaiken mahtumaan reppuun, sitten lähdin nousemaan viimeistä 400 metrin nousua kohti majapaikkaa. Hikoilin varmasti litrakaupalla aurinkoisessa ylämäessä, kuumuus vie kyllä voimat tosi nopeasti.

Valfrejusin laskettelukeskuksessa majoituin viihtyisään BodyGo-hostelliin, jossa ei ollut kuin muutama muu asukas, vaikka oli viikonloppu. Kahdeksan hengen makuusalissa oli kämppiksinä vain kaksi ranskalaista naista. 24€/yö ei todellakaan ole paha hinta tästä paikasta!