Hiihtokeskuksia ja kiipeilyä

Les Crottes - Refuge du Bostan 31,3km, nousua 2430m, laskua 1678m

Aamulla näkyi hieman sinistä taivasta pilvien välistä kun kurkistin teltasta ulos, mahtavaa! Aamupalan jälkeen puin läpimärät sukat ja kengät jalkaan ja lähdin nousemaan mutaista polkua ylöspäin. Aamun alkulämmittely oli noin 450 metrin nousu harjanteelle, jolla näin pienen vajan vieressä vihreän teltan. Kello ei ollut vielä edes seitsemää eikä teltassa näkynyt liikettä, joten jatkoin vain matkaa alamäkeen. Pian tulinkin pienelle hiekkatielle, jota seurasinkin sitten useamman kilometrin.

Ohitin matkan varrella useamman hiihtokeskuksen, joissa hissit pyörivät näin kesäisinkin vaeltajia ja alamäkipyöräilijöitä varten. Hissejä on täällä niin paljon ettei kartalta oikein selvinnyt, olivatko ne kaikki samaa hiihtokeskusta vai eri. Polku käväisi myös Sveitsin puolella Porte de Soleilin hiihtokeskuksen paikkeilla ja täältä näkyikin hienosti alas Rhonen laaksoon, jossa 1,5 kuukauden päästä juoksen Swiss Peaks polkujuoksukisassa. Tässä kohtaa polku olikin paikoin sen verran helppo että pystyin juoksemaankin.

Hexatrekillä on useampi vaihtoehtoinen reitti, jos haluaa hieman lisää haastetta. Tänään vastaan tuli yksi, ja koska en ollut kuullut että siellä olisi paha lumitilanne, lähdin tietysti yrittämään nousua Pas de Latten solaan ja Tete de Bostanin 2350m korkealle huipulle.

Reitti meni välillä aika jyrkäksi ja jouduin ottamaan vähän käsiäkin avuksi kiipeilyyn, mutta se oli lähinnä hauskaa, ei liian vaikeaa. Vaikeammaksi homma meni ylempänä kun vastaan tuli lunta. Minulla oli kenkiin liukuesteet (microspikes), joten lumella kävely ei ollut ongelma. Ongelma tuli vastaan sitten kun piti päästä lumelta takaisin kalliolle, ja niiden väliin oli sulanut iso rako, joka vaati vähän sirkustemppuja. Kun vihdoin pääsin harjanteelle, oli ihan pilvistä eikä maisemasta näkynyt mitään. Tuulikin puhalsi kylmästi kun ylitin Tete de Bostanin ja laskeuduin alas toiselle puolelle pieneen Col de Bostanin majaan. Paikalla ei ollut ketään muita, sain pitää pienen majan täysin itselläni ja levittää romuni ympäriinsä. Majassa oli katosta roikkuva laveri jolla ilmeisesti voi nukkua, mutta koska penkitkin olivat tarpeeksi leveät nukkumiseen. Penkkien alla oli jonkun elukan papanoita, mutta ne olivat liian isoja hiiren jätöksiksi. Voisiko olla murmeli?

Väsy oli aikamoinen haastavan nousun jäljiltä, hyvä että jaksoin syödä retkiruokani ja pestä hampaat. Ruokasäkin ripustin varmuuden vuoksi katosta, jos joku jyrsijä eksyisi majaan yön aikana.

Swiss Peaks 660 kisareitti menee tässä laaksossa, vastakkaista reunaa itään ja tätä reunaa länteen

Hissin yläasema tarjosi sopivasti tuulensuojaa että sain varusteet kuivatettua sateisen yön jäljiltä

Hienon maiseman pilaa kamalan ruma hiihtokeskuskylä

Paikoin reitille oli laitettu lisäturvaksi kaapeleita