Yhteistyössä Marmot ja Sea To Summit

Great Himalaya Trailillä voimme odottaa kaikenlaisia lämpötiloja kahdestakymmenestä pakkasasteesta +35 asteen kosteaan kuumuuteen alhaalla laaksoissa. Lisäksi alkumatkasta Itä-Nepalissa voi olla vielä sadekauden rippeitä, joten sateisiinkin on varauduttava.

Aloitetaan alimmaisesta kerroksesta: alushousuina on sekalainen valikoima eri merkkisiä merinovillapöksyjä, yläosana Icebreakerin urheiluliivi, myöskin merinoa. Siihen päälle vetäisen merino t-paidan, sekä Mons Royalin pitkähihaisen merinopaidan, jossa on loistava korkea kaulus lyhyellä vetoketjulla.

Mieluiten vaeltaisin juoksutrikoissa, mutta tiukat ja ihonmyötäiset housut eivät ole oikein sovelias asu Nepalin syrjäseuduilla, missä paikalliset eivät ole tottuneet näkemään turisteja. Housuiksi valikoitui Marmotin Scrambler Pantsit, joissa on mukava trikoovyötärö ilman mitään turhia saumoja ja vyönlenkkejä. Housut ovat melko ohuet, joten niiden päälle on helppo tarvittaessa vetäistä kuorihousut. Marmot PreCip Eco-kuorihousuissa on kokopitkät vetoketjut, joten ne saa jalkaan vaikka keskellä jäätikköä ottamatta pois kenkiä ja jäärautoja. Ne on myös tehty kokonaan kierrätetyistä materiaaleista. Merinojen päälle heitetään Marmotin softshell-takki; Women's ROM Jacket. En oikein tykkää käyttää kuoritakkeja, aikaisemmillakin Nepalin reissuilla olen pitänyt enimmäkseen softshelliä. Sateen varalle otan tällä kertaa vaellussateenvarjon! Sea To Summitin Ultra-sil Trekking Umbrella painaa vain 225 grammaa ja sen saa kuminauhalla kiinni repun olkahihnaan, jolloin kädet pysyvät vapaana. Jos tämäkään ei riitä, tai tuulee liikaa sateenvarjolle, mukana on myös kevyt Marmot Essence-kuoritakki, jota käytin myös Pacific Crest Trailillä.

Lämpötila saattaa tipahtaa hyvinkin alas kun leiridymme useampaan otteeseen yli 5000 metrissä ja ylitämme 6000 metriä korkeita solia. Lämpöä on tuomassa Marmotin Hype Down Hoodie, johon olen jo nyt tyytyväinen; se on juuri se sopiva välimalli kevytuntuvan ja tosi paksun untuvatakin väliltä. Nepalista ostetut Sherpan primaloft-housut on kestosuosikkini vuoriston kylmissä illoissa. Käsiä lämmittää ohuet pyöräilyhanskat ja kylmemmällä säällä Marmotin 8000 Meter Mittsien sisärukkaset (kaksi kerroksiset rukkaset, joista päällikerroksen jätän kotiin). Päässä on suurimman osan ajasta todennäköisesti lippis, Marmot Womens Winter Trucker Hat, tai pipo (jota en ole vielä valinnut).

Yöksi on oltava puhdasta vaatetta, sitä varten otan merinokerraston ja lämpimät sukat, kerraston housuja voin käyttää tarvittaessa kävellessäkin, jos tarvitsen lisälämpöä. Eli periaatteella yksi vaatekerta kävelyyn, yksi nukkumiseen ja kerroksia lisäillään tai vähennetään sään mukaan.

Kenkäpuoli olikin se, mikä aiheutti eniten päänvaivaa. On odotettavissa niin monenlaisia lämpötiloja ja olosuhteita, että yhden sopivan kenkäparin löytäminen on mahdotonta. Olen nyt päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että ensimmäiset 25 päivää kävelen tutulla Keen Targhee Mid-vaelluskengällä, jota olen käyttänyt myös Uudessa-Seelannissa ja varretonta mallia PCT:llä. Kun kantaja liittyy seuraamme hieman ennen Makalun perusleiriä, hän tuo mukanaan kiipeilyvarusteemme, sekä kiipeilykengät. Kahdesta Scarpan kengästä (Phantom Guide ja Charmoz) päätin ottaa lämpimämmät, eli Phantom Guidet. Varpaani palelevat todella helposti ja Charmozit ovat jostain syystä tiukemmat, vaikka koko on puoli numeroa Phantomia isompi. Kantaja kulkee kanssamme noin 6 päivää, hänen palatessaan Kathmanduun voimme jälleen lähettää hänen mukanaan pois varusteet, mitä emme tarvitse. Leirikengiksi hain halpahallista crocs-kopiot, niihin mahtuu hyvin villasukat, eivätkä ne paina juuri mitään.

Viimeinen treeni ja varustetestaus Ounasvaaralla, Marmot ROM Jacket kesti hyvin raekuuron joka yllätti ennen kuin pääsin kotiin.

Keen Targhee Mid-vaelluskengät ja talven ensimmäiset rakeet

Untuvatakki, rukkaset ja Primaloft-housut. Kyllä tarkenee. Ainakin kotiparvekkeella.