Päivät 38-39, 4.-5.11.2019, Ngole - Tashi Labsta (5755m) - leiri (4300) - Beding (3740m)

Otimme tälle osuudelle mukaan vain minun telttani, koska leiri-öitä oli odotettavissa vain muutama. Ngolessa Sonam halusi nukkua kaverinsa teltassa, joten minulla oli ruhtinaallisesti tilaa. Ja pakkasta. Teltassa on kyllä huomattavasti lämpimämpää kun siellä nukkuu useampi ihminen. Yöllä alkoi tuulla kovaa, jouduin menemään puolen yön aikaan ulos ja varmistamaan teltan kiinnitykset. Teltta oli kivikossa, johon kiiloja ei saanut laitettua joten olin kasannut kulmien päälle isoja kiviä. Suljin kaikki tuuletusräppänät ja jatkoin tuulen ulvomisen kuuntelua makuupussissa. Ei oikein nukuttanut.

Tuuli oli puhaltanut pilvet pois kun viideltä aamulla lähdimme nousemaan solaan, taivas oli kirkas ja tähdet tuikkivat kauniisti. Sormet ja varpaat olivat ihan jäässä ensimmäiset pari tuntia, ennen kuin aurinko alkoi lämmittää, mutta niin oli sveitsiläiselläkin. Nousimme kivikossa ja osittain lumella kallioseinämän juurelle noin 5600 metriin, jossa laitoimme kypärät päähän ylhäältä tippuvien kivien varalta. Kapeaa kallioränniä pitkin kiivettiin köysien avulla ylemmäs tasanteelle, jossa oli myös muutama telttapaikka kallioseinämän alla, suojassa tippuvilta kiviltä. Tästä leiristä käsin voisi kiivetä Parchemuchen (6273m), joka kohoaa aivan solan vieressä. Omin päin en kyllä olisi hoksannut kallionkielekkeelle nousevaa reittiä, onneksi oli opas!

Leiristä matka jatkui lumella kävellen solaan, jossa ei voinut olla kauaa todella kovan tuulen takia. Äkkiä muutama kuva, jääraudat jalkaan ja alas kohti solan toisella puolella odottavaa Drolambau-jäätikköä. Reitti seuraa jäätikön reunaa kunnes sieltä laskeudutaan jyrkkää kivikkoista reittiä pitkin Trakarding-jäätikölle. Jyrkimpiin kohtiin oli pultattu tosi jykevät vaijerit, jotka helpottivat hommaa kummasti. Nämä jyrkät kiipeilykohdat olivat minusta hauskoja, niitä olisi saanut olla enemmänkin! Trakarding ylitettiin pituussuunnassa kohti Tsho Rolpa-järveä, reitti ei ollut millään lailla selkeä, suurimman osan ajasta ei edes tiennyt olevansa jäätiköllä. Vain siellä täällä kivikon alta pilkisti sininen jää, suuntaa antavia kivikasoja oli kasattu sinne tänne, mutta niitä oli hankala erottaa kivikon keskeltä.

Ylitimme jäätikköä ainakin neljä tuntia, jonka jälkeen nousimme reunamoreenille, eikä meno helpottunut yhtään. Sveitsiläinen ja hänen seurueensa oli kuitenkin jäänyt kauas taakse, joten kai me olimme keskivertoa nopeampia. Meillä oli kunnianhimoinen tavoite laskeutua Na:han asti, siellä olisi Rolwaling-laakson ensimmäinen majatalo (tähän etappiin menee normaalisti 2-3 pv). Mutta koska jäätikön ylitys oli niin hidasta touhua ja viiden jälkeen kun alkoi hämärtää, olimme edelleen reunamoreenin kivikkohelvetissä. Totesin Sonamille, että emme taida päästä tavoitteeseen. Oli alkanut sataa lunta, mikä teki kivikosta liukkaan, siihen kun lisää väsymyksen 13 tunnin kiipeilystä, oli luiden ehjänä pysymisen kannalta paras että laitoimme teltan pystyyn Thso Rolpa-järven kupeeseen. Minulla oli vielä retkiruokia jäljellä, keittelimme niihin vedet ison kiven alla olevassa luolassa ja ahmimme ne hetkessä. Sonam tykkäsi Blå Bandista, ei ollut ennen maistanut. Itse asiassa minäkin olen tykännyt niistä enemmän kuin Real Turmatin pöperöistä, paljon enemmän makua!

Olin niin älyttömän väsynyt, että kuvittelin sammuvani saman tien, mutta ei! Yö oli tosi kylmä ja pyörin ja palelin tuntikaupalla, kunnes jossain vaiheessa aamuyöllä nukahdin. Aamulla totesimme molemmat, että yö tosissaan oli kylmä, vähintään kymmenen astetta pakkasta. Aurinko alkoi onneksi jo lämmittää kun saimme reput pakattua ja lähdimme kohti Nan kylää.

Vähän ennen kylää törmäsimme Chhiree Sherpaan, joka on Best Nepal Trekkingin perustaja ja jonka kanssa tätä meidän vaellusta viime kevät suunniteltiin! Hän on opastamassa kolmea australialaista Great Himalaya Trailillä, he vaeltavat siis reitin toisin päin kuin me. Pienen rupattelutuokion jälkeen toivotimme heille hyvää reissua ja jatkoimme matkaa. Olimme syöneet aamupalaksi vain pari patukkaa, joten Na:ssa oli jo lounaan aika. Sain vihdoin sherpa pancaken, eli perunasta tehdyn letun ja siihen paistettu kananmuna päälle, nam! Sillä jaksoi hyvin vielä pari tuntia Bedingin kylään, jonne jäimme yöksi. Edellinen päivä oli niin pitkä, että sallittakoon meille vähän lyhyempi, vain viiden tunnin palauttava päivä.