Selviytyjät
Päivät 15-16, 12.-13.10.2019, Thudam - Kharka (2700m) - Linggam (2300m)
Kantajamme Pappa-Pasang lähti Thudamista takaisin kotiinsa, hänen tilalleen tuli nyt 25-vuotias Wangja. Hänellä oli mielenkiintoinen tarina; suomalainen sponsori on maksanut hänen koulunkäyntinsä 12 vuoden ajan, nyt hän opiskelee matkailua Kathmandussa. Vaikea kuvitella, että noin 50 hengen Thudamista, kaukana kaikesta, olisi mahdollista päästä kouluun ilman sponsoria. Wangja on nyt koulusta lomalla ja siksi kotona käymässä. Oli mahtavaa saada tämä hyvää englantia puhuva nuori mies matkaamme.
Mutta se polku sitten. Tiedättekö kun on sellaisia polkuja, jotka tuntuvat vain haluavan tehdä sinulle kiusaa, jopa satuttaa viatonta vaeltajaa? Umpeen kasvaneen metsän oksat iskeytyvät naamaan, repivät hiuksista ja vaatteista, muta piilottelee kuivien lehtien alla ja sinne se jalka iloisesti uppoaa nilkkaa myöten. Ihan kaikki mihin astut, on liukasta, toisinaan polku on niin kapea, että astut vahingossa reunan yli. Tämän lisäksi viidakko vielä heittelee sinua iilimadoilla, joita (tai niiden jättämiä verijälkiä) löytyy mitä omituisemmista paikoista.
Kaksi päivää siis taistelimme itsemme läpi nepalilaisen viidakon, tätä polkua ei kuulemma enää ole vuosiin käytetty, koska vuoren toisella puolella on uusi, parempi polku. Mutta se oli seikkailu! Ja me selvisimme, tosin mustelmilla ja naarmuisina, sekä hyvin likaisina. Lisäksi vietimme mukavan illan nuotion äärellä Sonamin ja Wangjan kanssa, ehkä maailman huonoimmalla leiripaikalla. Ainoat mahdolliset telttapaikat olivat kuraisia ja todella epätasaisia, kaikki varusteet olivat sen jälkeen kurassa ja mullassa.
Tänään kävelimme pois viidakosta ja joen ylitettyämme olimme kuin toisessa maailmassa; polku oli leveä ja kuiva, ympärillä levittyivät hirssi- ja riisipellot ja aurinko paistoi. Majoituimme majataloon Linggamin kylään, pääsimme vihdoin viikon tauon jälkeen pesemään itsemme ja vaatteemme!