Päivät 20-22, 17.-19.10.2019. Leiri joen rannalla - Kalo Pokhari (4200m)- Yangla Kharka (3557m) - Tadosa (3850m)

Viime päivät ovat olleet pitkiä ja rankkoja; nousuja alle 3000 metristä yli 4000 metriä korkeisiin soliin ja välissä taas alas. Olemme ylittäneet jokia kahlaamalla, kiipeilleet yli isojen kivenlohkarepeltojen ja nousseet niin jyrkkiä mäkiä, että niitä olisi ollut pelottavaa mennä alaspäin. Telttailimme alle 3000 metrissä rhododendronmetsässä ja pienen vuoristojärven rannalla 4200 metrissä lumen rapistessa telttakankaaseen. Päivä 20 alhaalta joen rannalta ylös Kalo Pokharille (=musta järvi) kasteli koko porukan; ensin tuli vettä, sitten rakeita, lunta ja taas vettä. Onneksi meillä oli vielä aika paljon ylimääräistä kaasua jäljellä, joten lämmittelimme ja kuivattelimme teltassa kaasukeittimen pöhistessä. Kolmen päivän aikana ei tullut vastaan ketään muita kuin viisi nepalilaista teiniä matkalla Hongoniin.

Kun vihdoin laskeuduimme Barun-joen laaksoon ja Makalun perusleiriin menevälle polulle, olimme aika ryvettyneitä. Nyt olemme sentään polulla, jolla kulkee muitakin vaeltajia ja pääsimme majoittumaan majataloon Yangla Kharkassa. Olin niin onnellinen kun majatalossa oli myytävänä Pringlesejä! Olin haaveillut niistä jo monta viikkoa! Putkilo tyhjeni ennätysajassa.

Pidimme puolikkaan lepopäivän kuivatellen varusteita ja keräten voimia tuleviin koitoksiin. Iltapäivällä kävelimme pari tuntia eteenpäin, kunnes alkoi taas sataa ja jäimme kohdalla olleeseen majataloon. Olemme aikataulusta vähän edellä, kantaja tuo kiipeilyvarusteemme Makalun perusleiriin vasta huomenna, meillä ei siis ole kiire.

Nämä ”hotellit” täällä on aaltopellistä tehtyjä hökkeleitä, joissa ei ole minkäänlaista eristystä, joten yölämpötila huoneessa laskee nollan tienoille. Tämän hetkisessä majassa ei ole edes lattiaa ja näin päivälläkin saa olla kaikki toppavaatteet päällä.

Vihdoinkin olimme Barun jokilaaksossa, joka johtaa Makalun perusleiriin

Ihana kantajasetä Hongonista, jonka nimeä en osaa kirjoittaa. Mahtava tyyppi kuitenkin!

Niinkin arkinen asia kuin sipsit voi vuorilla tehdä todella onnelliseksi!

Tällä etapilla saavuimme myös Makalu Barun kansallispuistoon. Sää oli valitettavasti todella sateinen, joten maisemat jäivät pilvien taakse.