Päivä 29, 26.10.2019, Lukla - Pheriche - (Chukung) - Dingboche (4300m)

Aamupalan jälkeen saimme viestiä Kathmandusta, että muut ovat saaneet helikopterikyydin Chukungiin, noin 3-4 päivän kävelymatkan päähän Luklasta. Just. Siinähän sitten mietittiin, että mikä on seuraava siirto. Harkittiin että kävelisimme Namche Bazaariin joka olisi puolessa välissä, muut voisivat myös kävellä sinne. Sitten saimme puhelun Kathmandusta, että meille järjestyy ilmainen kopterikyyti Phericheen, joka olisi vain puolen päivän kävelyn päässä Chukungista. Ilmainen kopterikyyti kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, mutta tartuimme tarjoukseen! Parin tunnin odottelun jälkeen olimme taas ilmassa ja alle puolessa tunnissa Pherichessä. Kopteri oli menossa hakemaan potilasta Pherichen klinikalta Kathmanduun hoitoon.

Pherichestä oli vain noin 45 minuutin kävely Dingbocheen, jonne oletimme myös muiden tulevan Chukunginsta jossain vaiheessa. Emme olleet varmoja, koska emme saaneet heihin yhteyttä mitenkään, mutta uskoimme vahvasti että löydämme tiimimme sieltä. Söimme nopean lounaan ja lähdimme kävelemään. Meillä oli edelleen kannettavana Sonamin kiipeilyvarustekassi, jossa oli muun muassa 200 metriä kiipeilyköyttä ja muuta aika painavaa tavaraa. Jaoimme painavimmat tavarat reppuihimme ja köytin kassin rinkkani päälle.

Polku Dingbocheen on onneksi helppo, täällä Khumbun alueella ei ole missään niin vaikeakulkuista maastoa kuin missä olemme olleet viime viikot, eli ei tuntunut missään! Dingbochessa menin Snow Lion lodgeen, jossa tiesin olevan toimiva netti. Sannilta oli tullut viesti että ovat totta tosiaan Chukungissa, kehoitin heitä kävelemään Dingbocheen ja jäin toivomaan että viesti menee perille.

Snow Lionin kahvila on kätevästi Dingbochen ”pääkadun” varrella, näkisimme kaikki ketkä kävelevät ohi. Ehdittiin istuskella kahvilassa varmaan pari tuntia, ennen kuin näin Sannin kävelevän kylän raitilla! Juoksin kiireesti ulos, ennen kuin he ehtivät pitemmälle, koska näytti että he olivat kävelemässä Pherichen suuntaan. Kaikki olivat kunnossa, lukuun ottamatta Sannin kipeää jalkaa jonka hän oli loukannut lumisessa kivikossa. Jälleennäkeminen oli iloinen, en olisi aamulla uskonut, että saisimme porukan taas kasaan näin nopeasti! Kantajamme oli lähtenyt Makalu base campistä takaisin Kathmanduun, hänen pestinsä olisi muutenkin päättynyt Dingbocheen. Majoittauduimme Peaceful Lodgeen, jossa olen asunut aina aikaisemminkin kun olen ollut täällä ryhmien kanssa. Ja kuinka ollakaan, myös Mandala Travelin (jolle olen työskennellyt matkanjohtajana) suomalainen Everest Base Camp-ryhmä oli juuri saapunut sinne matkanjohtajanaan Miikka, Mandalan toimitusjohtaja.

Viimeiset pari päivää ovat olleet aika tapahtumarikkaita! Olemme täällä nyt kaksi yötä, pesemme pyykkiä ja itsemme, ylihuomenna jatkamme matkaa! Harmittaa, että korkeat solat jäivät nyt ylittämättä, mutta eipä sille mitään voi. Turvallisuus on kuitenkin tärkeämpää, ja aina voi tulla takaisin. Vuoret eivät mene minnekään.

Myöhemmin kuulimme että juuri tuolla korkeiden solien alueella oli ollut Baruntsen retkikunta saarroksissa lumen takia, onneksi ei lähdetty kokeilemaan onneamme!