PV 7: Panch Pokari (4050m) - nimetön laidun (4200m)

Koko eilisen illan ja yön satoi vettä kaatamalla. Ilmeisesti monsuuni ei olekaan vielä ohi. Yön pimeinä tunteina sadetta kuunnellessa ehdin murehtia tulevia päiviä kun olisi tarkoitus nousta vielä ylemmäs. Lumikin olisi parempi kuin vesisade.

Aamulla satoi edelleen ihan yhtä kovasti, yritimme saada sääennustetta mutta pilvisellä säällä puhelin ei saa yhteyttä alempaa laaksosta ja garminiin tilattu ennuste on aina vähän sitä sun tätä. Vedimme vaisuina kuorivaatteet niskaan ja lähdimme ylämäkeen.

Reitti nousi lukuisten todella jyrkkien harjanteiden yli ja laskeutui tietysti toisella puolella alas, kunnes taas lähti nousemaan seuraavaan. Vesisade teki kivikosta liukasta ja edellisen vuoden liukastuminen tuoreena mielessä olin tosi varovainen. Tämä ei ole oikea paikka liukastua ja saada olkapää sijoiltaan. Jäin pojista jälkeen ja he joutuivat odottelemaan minua harjanteilla. Kaikki vaatteet oli läpimärät, alkoi tulla kylmä. Viiden tunnin kävelyn jälkeen sanoin Lakpalle ja pojille että kohta on pakko pysähtyä ja pystyttää teltat. Jos koko päivän sataa näin, emme tule pääsemään Tin Pokariin jossa meidän oli tarkoitus leiriytyä. Olimme kaikki kylmissämme ja ruokaakin olisi saatava eikä sateessa huvittanut pysähtyä kokkailemaan.

Meni vielä tunnin verran ennen kuin löytyi leiripaikka. Ossi sai telttansa katottoman kivimajan sisään, minä ja Elliot pystytimme minun telttani sen viereen ja Lakpa löysi muhkuraisen mutta välttävän paikan hänen ja Bhimin teltalle. Tärisimme Elliotin kanssa kylmästä vielä pitkään kun olimme saaneet märät vaatteet vaihdettua kuiviin ja sukelsimme makuupusseihin. Keitin heti kuumat kaakaot ja söin lämpimän retkiruoan.

Nyt olemme maanneet teltassa odottamassa sateen loppumista jo neljä tuntia. Se ehkä vähän laantui, mutta edelleen sataa. Ei auta kuin odottaa huomiseen ja toivoa että yön aikana kirkastuu. Onneksi olemme yhden päivän edellä aikataulua.