Lähtöön on nyt tasan kuusi viikkoa ja paketti alkaa olla vähitellen kasassa. Neuvottelut nepalilaisen operaattorin kanssa on käyty ja olemme tyytyväisiä heidän kanssaan suunniteltuun kokonaisuuteen. Best Nepal Trekkingin Chhiree Sherpa on GHT-spesialisti ja hän on järjestänyt meille muun muassa oppaan, sisäiset lennot ja vaellusluvat.

REITTI

Great Himalaya Trailin itäinen aloituspiste Nepalissa on Kanchenjungan perusleirissä. Sinne päästäksemme meidän on ensin lennettävä Nepalin itärajalle Bhaktapuriin josta matka jatkuu jeepillä Taplejungiin, mistä pääsemme vihdoin aloittamaan vaelluksen. Koska perusleiri on 5150 metrin korkeudessa, on sinne edettävä hitaasti antaen keholle aikaa sopeutua korkeuteen. Vasta oltuamme matkalla melkein kaksi viikkoa meidän pitäisi olla varsinaisen GHT:n aloituspisteessä ja noin 35 päivää myöhemmin toivottavasti päätepisteessämme Last Resortissa Kathmandun pohjoispuolella. Seuraamme korkeinta mahdollista reittiä Kanchenjungan, Makalun, Everestin ja Rolwalingin alueiden läpi. Tästä tulee hyvin erilainen vaellus kuin Pacific Crest Trailillä viime vuonna, päivämatkat ovat kilometreissä lyhyitä, mutta tunneissa melkein yhtä pitkiä. Korkealla keholle on myös annettava enemmän aikaa sopeutumiseen ja palautumiseen.

OPAS

Kanchenjungan suojelualueelle ei saa mennä ilman opasta, myös Makalun alueen korkeiden solien ja Tashi Lapchan solan ylitykseen tarvitsemme kiipeilyoppaan apua, joten päätimme palkata saman oppaan koko matkalle. Chhiree on löytänyt oppaaksemme Sonam Laman, joka kuulemma tuntee varsinkin Makalun alueen tekniset solat hyvin ja puhuu hyvää englantia. Ensimmäisen 25 päivän aikana emme tarvitse kiipeilyvarusteita, joten niitä olisikin hullua kantaa koko matka. Siksi olemme järjestäneet kantajan, joka liittyy seuraamme Yangle Kharkassa, juuri ennen nousua Makalun perusleiriin. Hän tuo mukanaan kiipeilyrojut, lisää ruokaa, kaasua ja muuta tarpeellista. Kun olemme selvinneet korkeiden solien ylitse Everestin alueelle, kantaja palaa takaisin Kathmanduun ja voi taas viedä mukanaan varusteet mitä emme tarvitse.

TELTTA VAI TEETUPA

Vaikka tulemme kulkemaan myös todella syrjäisillä seuduilla, telttaöitä tulee todennäköisesti vain noin parikymmentä. Jopa syrjäseuduilla olevissa kylissä, joissa ei ole virallisia majataloja, paikalliset tarjoavat mielellään majoitusta kodeissaan. Näin olen kuullut, saa nähdä käykö meillä yhtä hyvä tuuri! Vaikka rakastan teltassa nukkumista, toivon tältä matkalta myös paljon kanssakäymistä paikallisen väestön kanssa ja tunnelmallisia iltoja kotimajoituksessa. Nepalilaiset ovat aivan ihania ihmisiä, sekin on hyvä syy palkata yksi sellainen mukaan koko matkalle. Kanchenjungan alueella voimme majoittua teetuvissa (yksinkertainen nepalilainen majatalo), samoin Everestin alueella. Teetupien hinnat voivat olla mitä tahansa syrjäisten alueiden noin kahdesta eurosta Everestin alueen yli kahteenkymmeneen euroon. Ja missä ei tupia ole, löydämme toivottavasti huikeita telttapaikkoja, joissa ei ole ketään muita. Paitsi ehkä jakkeja ja lumileopardeja...

TREENI

Sanni asuu Porvoossa ja minä Rovaniemellä, emme siis pysty treenaamaan yhdessä, mikä on harmi. Minun ei yleensä tarvitse potkia itseäni treenaamaan mutta toki kaverin kanssa tehty treeni on aina parempi, varsinkin kun on yhteinen päämäärä. Normaalisti korkeille vuorille valmistaudun Mountain Tactical Instituten treeniohjelman mukaan, mutta koska olen tänä kesänä työskennellyt laivalla, jossa olen aina kahdeksan päivää yhteen menoon, olisi tarkan treeniohjelman noudattaminen ollut vaikeaa. Laivalla on kyllä kuntosali, mutta se on niin pieni, että jos siellä on yksikin toinen ihminen, kuntopiirityyppisen treenin tekeminen on mahdotonta. Onneksi 10-12 tuntiset työpäivät Ruotsin laivan buffet-ravintolassa ovat loistavaa valmistautumista mihin tahansa ääriolosuhteisiin. Tärkeintä on, että töissä olen koko ajan jalkojen päällä ja liikkeellä. Kotona Rovaniemellä minulla on Ounasvaaran hiihtokeskuksen rinteet aivan vieressä, ylämäkitreenit reppu selässä on ihan parasta! Sannihan lähtee aivan näillä hetkillä Grönlantiin, lääkäriksi Pata Degermanin retkikuntaan, mikä varmasti on myös erinomaista valmistautumista Nepalia varten. Sannin reissua voi seurata ainakin Facebookissa "Löytöretki Hyvinvointiin".

Heinäkuussa kävin Norjassa Adventure Partnersin advanced jäätikkökurssin, josta sain tarvitsemaani lisätreeniä jäätikköjuttuihin, kuten pelastuksiin ja reitinvalintaan. Vaikka meillä onkin kiipeilyopas mukana, en halua olla vain "turisti", jota vedetään narussa. Ja hei, mikä sen mukavampaa heinäkuussa kuin touhuta viileällä jäätiköllä köysien kanssa hyvässä seurassa, sillä aikaa kun muut hikoilevat. Kurssilta sain juuri sitä mitä sieltä lähdin hakemaankin, varmuutta itsenäiseen jäätiköllä liikkumiseen ja kaupan päälle pari uutta kiipeilykaveria! Olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon taustatyötä, etsinyt tietoa reitistä ja alueista joiden läpi kuljemme. Parhaiten tietoa saa aikaisemmin reitin vaeltaneiden blogeista, mutta niitäkään ei ole kovin montaa. Moni on myös tehnyt GHT:stä oman versionsa yhdistellen alempaa ja korkeaa reittiä, usein kiertäen juuri ne korkeat tekniset solat, mistä toivoisin löytäväni enemmän tietoa. Ajankohtaisinta tietoa saan Whatsapp-ryhmästä, mikä meillä on muutaman reitillä parhaillaan olevan ja reissuun kohta lähtevän vaeltajan kanssa.

Varustevalinnat on vielä vähän kesken, sen tekee vaikeaksi Nepalin vaihtelevat olosuhteet. Kaikkeen pitäisi osata varautua, kuitenkin niin että repun paino pysyy järkevänä. Teen niistä oman jutun sitten, kun olen saanut päätökset tehtyä.

Nyt on tosi kyseessä, kaveri on saatava railosta ylös. Kuva H. Ruoho

Hauskempaa kuin Linnanmäellä! Kuva K. Heimonen

Ja vielä teltan testausta Jotunheimenissa kotimatkalla