Ensimmäinen sola
Päivät 11-12, 8.-9.10.2019 Ghunsa - Nango La (4775m) - Langyong Kharka (3760m) - Olangchun Ghola (3190m)
Tänään oli tähän asti rankin päivä; noin 17 kilometriä, joka alkoi 1300 metrin nousulla Nango La-solaan 4775 metriin. Nousu itsessään ei tuntunut pahalta, pidettiin sopivan hidas vauhti ja paljon taukoja. Sää matkalla vaihtui kymmenen minuutin välein, oli pilvistä, puolipilvistä, aurinkoa, satoi rakeita, vettä, lunta ja välillä oltiin hernerokkasumussa. Ylämäki solaan tuntui loputtomalta, mutta vajaan kuuden tunnin taapertamisen jälkeen olimme huipulla. Mitää maisemia sieltä ei kyllä näkynyt, oltiin ihan pilvessä. Sannilla oli siis apuna kantaja, nuori heppu myöskin nimeltään Sonam. Hän kantoi Sannin repun ja meidän sekä oppaan teltan. Vähän solasta alaspäin pidimme lounastauon ison kiven suojassa. Ensimmäinen retkilounas syötiin lumisateessa, perunamuussi ja tonnikala eivät ole koskaan maistuneet paremmalta! Lounaspaikasta oli vielä kahden tunnin alamäki leiripaikalle, joka on tasainen nurmialue kosken vierellä noin 1000 metriä solaa alempana. Tämä on ilmeisesti paikallisten paljon käyttämä pysäkki, koska tänne on rakennettu myös pieni puinen maja. Pystytimme telttamme nurmelle, mutta Sonam & Sonam aikoivat nukkua majassa. Siinä illallista kokkaillessa paikalle pölähti kymmenkunta aasia kauppatavaralastissa ja pari nuorta poikaa niiden kanssa. Aaseilla on ihan kauhean isot kellot kaulassa ja nyt ne kilistelee meidän teltan ympärillä. Yksi melkein piehtaroi meidän teltan kumoon, toivon tosiaan että nekin nukkuu yöllä tai meillä saattaa mennä hermot.
Aasit nukkui ja niin nukuttiin mekin, vaikka vettä tuli kaatamalla melkein koko yön. Ei oltu edes sovittu aamulle aloitusaikaa oppaan kanssa, mutta kaikki alkoivat kömpiä koloistaan kuuden maissa kun aurinko nousi. Taivas oli kirkas ja vaikka vesisade oli ohi, kosteus leijui ilmassa vielä pitkään.
Ensimmäiset kaksi tuntia jatkettiin laskeutumista läpimärässä metsässä, jossa vuorotteli mutaliukumäet ja sammaleen peittämät liukkaat kivikot. Etenemisvauhti oli varmaan noin 2 km tunnissa, jos sitäkään. Viimeinen este ennen joen rantaa, oli laskeutuminen jyrkkää vesiputousta pitkin.
Ylitimme joen kiikkerää siltaa pitkin, toisella puolella jokea polku oli vähän parempi, mutta vain vähän. Lopussa oli vielä 500 metrin nousu Olangchun Kholan kylään, joka on Tiibetin, Nepalin ja Intian välisen vilkkaan kauppareitin varrella. Vähän hävetti saapua kylille yltä päältä mudassa, emmekä edes ehdi pestä vaatteita, koska huilitaan majatalossa vain yksi yö ja jatkamme huomenna kohti seuraavaa Lumbha Samba-solaa.
Solassa tuuli ja oli sumuista, ei tarvinnut jäädä istumaan pitemmäksi aikaa
Solan jälkeen taivaskin alkoi aueta
Leiripaikan upouusi mökki
Olangchun Khola