Päivät 8-9: Ympyrä sulkeutuu
Two Medicine - East Glacier Park 18 km
Taisin olla yliväsynyt eilen kun uni ei meinannutkaan tulla. Jalat taisi jatkaa kävelyä vielä makuupussissakin kun niitä vähän pakotti. Asfaltti on kyllä kamalaa jaloille.
Mutta tänään ei käveltäisi asfaltilla vaan päästäisiin takaisin polulle! Lähdettiin matkaan vähän ennen seitsemää, East Glacieriin oli vain 18 km joten olisimme perillä hyvissä ajoin. En ollut yhtään katsonut kartasta minkälainen päivän reitti olisi, joten yllätys olikin aikamoinen kun nousimme siksak-polkua yli 2200 metriin. Tuuli oli ylhäällä tosi voimakas, en uskaltanut mennä kovin lähelle jyrkänteitä siltä varalta että juuri silloin tulisi kova tuulenpuuska.
Törmäsimme matkalla japanilaiseen vaeltajaan joka oli samalla leiripaikalla viime yön. Shuu vaikutti hauskalta hepulta, tosi nauravainen. Englantia hän ei tuntunut puhuvan kovin hyvin, onnistui kuitenkin vitsailemaan japanilaisten tupakanpoltosta samalla kun kaiveli omaa tupakka-askiaan repusta.
Tuulikin helpotti kun pääsimme alemmas. Ympäristö muuttui karusta kivikosta kauniiksi kukkakedoiksi ja metsiksi. Lähempänä East Glacierin kylää polku oli taas todella mutainen, olipa kiva lompsia kylille polvia myöten ravassa.
Aiomme pitää lepopäivän täällä huomenna, koska seuraava etappi on tosi pitkä (300 km). Siellä on kuulemma myös vielä paljon lunta, kaatuneita puita ja vesi joissa korkealla. Ainakin lumi- ja vesitilanne paranevat huomattavasti jo muutamassa päivässä.
Pystytin teltan Looking Glass Basecampin takapihalle, täällä on ainakin 10 muutakin telttaa ja porukkaa nukkuu myös ravintolan lattialla. Ravintola ei siis ole enää toiminnassa vaan on kirjaimellisesti vaeltajien "basecamp". Omistaja Luna on ihana ihminen ja selvästi tykkää vaeltajista tosi paljon. Tänne tulin ensimmäisenä kun olin saapunut Montanaan, ympyrä siis sulkeutuu kun olen nyt kävellyt tänne rajalta asti.
Lepopäivä East Glacierissa sisälsi muun muassa seuraavan etapin ruokien järjestämistä, blogin päivitystä ja varustehuoltoa. Lähetin paksumman untuvatakkini ja vähän muutakin tarpeetonta Coloradoon kaverini osoitteeseen. Yritin tankata energiaa syömällä kunnolla. Seuraava etappi Bob Marshallin erämaan halki tulee olemaan noin 300 kilometriä ilman ruokatäydennystä. En osaa yhtään arvioida kuinka kauan etappiin menee, koska näin alkukesästä siellä on paljon kaatuneita puita ja luntakin hidastamassa matkantekoa. Reppu tulee siis olemaan painava, mutta onneksi se kevenee päivä päivältä. Huominen menee vielä kansallispuiston alueella, seuraava leiri pystytetään todennäköisesti pian puiston rajan toiselle puolelle. Siellä saakin sitten leiriytyä missä huvittaa, eikä vain tietyillä leiripaikoilla.
Palaan asiaan sitten taas 7-10 päivän päästä!
Looking Glass basecampissä oli parhaimmillaan 20 telttaa ja osa vaeltajista nukkui ravintolan lattialla