Summit Lake - Gregg Fork 39,7 km. Yht: 1499,4 km.

Old Faithfull Innissä on joka päivä buffet-aamiainen, mikäs sen parempi nälkäiselle vaeltajalle kuin ateria jolla saa syödä niin paljon kuin haluaa. Leiristämme oli kuitenkin vielä noin 15 km Old Faithfulliin, joten heräsimme vielä vähän aikaisemmin kuin normaalisti ja viideltä kävelimme jo otsalamppujen valaisemalla polulla.

Parin tunnin kävelyn jälkeen saavuimme Beansin kanssa rakennetulle puiselle kävelyreitille (boardwalk), joka jatkuisi aamupalapöytään asti. Kävelyreitti kiemurteli pulputtavien ja höyryävien lammikoiden välistä, osa niistä sylki välillä ilmaan kuumaa vettä, osa vain haisi pahalle. Kello oli vasta vähän yli seitsemän, joten turistilaumat eivät vielä olleet liikkeellä.

Olin nähnyt geysirejä ennenkin, Uudessa-Seelannissa, joten tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Mutta onhan se ihmeellistä ajatella mitä kaikkea maan uumenissa tapahtuu. Jonkun aikaa jaksoimme kuvailla ja ihmetellä, mutta sitten kummankin vatsa alkoi äännellä siihen malliin että marssimme suorinta tietä aamupalalle. Siinä kävellessä näimme kun geysireistä kuuluisin, Old Faithfull, purkautui hieman etäämmällä.

Työni puolesta suhteellisen hyviin hotelliaamiaisiin tottuneena tämä buffet tuotti kyllä ensin pienen pettymyksen. Tarjolla oli muroja, jogurttia, marjoja ja hedelmiä, makkaraa ja pekonia, köyhiä ritareita ja tortilloja sekä salsaa. Kahvia sentään tuotiin pöytään iso termoskannu, mutta sekin oli vähän laihanpuoleista ainakin näin tummapaahtoisen ystävälle. Toisella kierroksella totesin kuitenkin olevani iloinen että saan “oikeaa ruokaa” energiapatukoiden sijaan ja latasin lautaseni täyteen.

Aamupalalla oli muitakin vaeltajia ja buffet-jonossa juttelin aasialaisen tyypin kanssa, joka paljastui Lilianiksi. Hän on koko ajan ollut pari päivää meitä edellä ja hän kirjoittaa todella paljon hyödyllisiä kommentteja Farout-sovellukseen. Nimestä päätellen olimme tietenkin kuvitelleet hänet naiseksi, mutta hän onkin mies. Kiitimme ja kehuimme häntä kommenteista ja pyysimme meidän pöytään istumaan.

Kehnosta tarjonnasta huolimatta sain vatsani täyteen ja olin ihan tyytyväinen aamiaisen hinta-laatu-suhteeseen (15$). Kävimme vielä alueen kaupassa ostamassa lisää välipaloja (patukoita, karkkia, sipsiä) ja hämmästeltiin ihmispaljoutta. Suurin osa Yellowstonessa vierailevista tuskin käy tätä turistikeskusta kauempana.

Ihmispaljous loppui kuin seinään kun lähdimme polulle. Meillä oli vielä noin 12 km yhteistä taivalta, sitten Beans jatkaisi kaakkoon virallisella CDT:llä ja minä kääntyisin enemmän luoteeseen kohti Beckler-jokea ja Tetonin kansallispuistoa. Hyvästit olivat haikeat, ehdimme kävellä yhdessä yli kolme viikkoa. Meitä luultiin muutamaan otteeseen äidiksi ja tyttäreksi, mitä periaatteessa voitaisiin iän puolesta ollakin. Siinä vaiheessa kun minun reittini yhdistyy takaisin CDT:hen, Beans on jo varmasti aika paljon edellä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Jatkoin yksin vielä noin 11 kilometriä Gregg Forksin leiripaikalle, eikä siellä ollut ketään muita. Paikka oli kiva, hyviä telttapaikkoja puron varrella. Purokin oli tarpeeksi iso että pystyin peseytymään kunnolla. Illan aikana tuli yksi aika kova sadekuuro, onneksi teltta oli jo pystyssä enkä kastunut. Illalliseksi söin perunamuusia ja tonnikalaa, nyt väsyttää aika lailla kun herätys oli niin aikainen. Hyvää yötä!