Päivä 43: Vihreä vuoristorata
KM 1309,7 - KM 1346,2. 36,3 km. Yht: 1233,5 km.
Kaasukeittimet pärähtivät käyntiin aika tasan 5.10 ja vähän ennen kuutta lähdimme liikkeelle aamukahvit juotuna. Laskeuduimme korkealta harjanteelta juuri sopivaan aikaan, kun aurinko alkoi nousta. Hirmuisen kaunis aamu, mutta aika lämmin. Päivästä tulisi kuuma.
Jared ja Go Pro telttailivat seuraavan puron varrella ja olivat jo hereillä kun käveltiin ohi. Polku oli aika sekava tänään, se meni lehmien laidunmaiden läpi ja lehmät olivat tallanneet sinne omia polkujaan niin paljon että oli hankala pysyä kärryillä mikä oli meidän polku. Lehmien tallaama maa oli myös tosi muhkuraista ja hankalaa kävellä, minkä lisäksi siellä oli lantaa joka puolella. Sain allergisen reaktion jostain kasvista mitä siellä kasvoi ja aivastelin koko ajan, vaikka otin antihistaminia.
Mutta joka päivähän pitää olla ylämäkiä ja paljon, joten laitumilta lähdimme nousemaan korkealle vihreälle kukkulalle. Kuulostaako tutulta? Jep, sitä se oli meillekin. Suoraan sanottuna nämä vihreät kukkulat ja tosi jyrkät nousut hirveässä helteessä alkaisivat jo riittää. Näitä on nyt könytty jo ainakin viikko.
Vihreä vuoristorata jatkuisi vielä noin 20 kilometriä, paitsi että löytyi keino välttää osa nousuista. Viimeiset kuusi kilometriä vuoristoradan suuntaisesti laakson pohjalla oli tie, joka yhdistyi polkuun myöhemmin. Laskeuduimme tielle ja tasainen maasto tuntuikin ihmeellisen ihanalta ainaisten mäkien jälkeen.
Olimme jo hyvin lähellä i-15 valtatietä, jolta meidät noukitaan huomenna aamulla kyytiin ja menemme Liman kylään. Pojat aikoivat kävellä jo tänään tielle asti, minä ja Beans halusimme leiriytyä vähän ennen tietä. Tien lähettyvillä ei vain oikein ollut hyviä leiripaikkoja, pelkkää tasaista heinikkoa ja lehmiä. Löysimme voimalinjojen alta suurinpiirtein tasaisen kohdan, jossa oli kyllä aika paljon kiviä ja kuivaa lehmänlantaa. Päätimme nukkua siinä ilman telttoja (cowboy camping), ainakaan sitten kukaan ei näkisi meitä tieltä eikä tulisi sanomista. Pienen siivoamisen jälkeen paikka oli ihan kelvollinen.