Chief Mountain - Cosley Lake 15 km

Taisin olla aika innoissani vaelluksen aloittamisesta koska heräsin jo ennen kuutta. Kello oli soimassa seitsemältä joten kirjoittelin blogia kunnes Skybird heräsi. Halusimme syödä kunnon lämpimän aamupalan ennen polulle lähtöä ja ainoa paikka mistä sellaista sai oli Rising Sun Motor Inn jonne oli 15 minuutin ajomatka Saint Marystä. Matkalla näimme upean sateenkaaren jonka taustalla kohosi Glacierin vuoret, päätimme yhdessä että se oli merkki siitä että on hyvä aika lähteä polulle.

Olimme pakanneet kaiken jo valmiiksi joten aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Chief Mountainin raja-asemaa. Matkaan ei mennyt kuin 45 minuuttia, olimme siis rajalla ottamassa lähtökuvia jo puoli 11 maissa. Kun kuvat oli otettu heitimme reput selkään, hyvästelimme Shelleyn ja Rayn ja lähdimme kävelemään. Juuri silloin parkkipaikalle ajoi ainakin pari autollista vaeltajia, meitä tulisi olemaan polulla tänään noin 15-20.

Ensimmäiset karhun jäljet löytyi polulta vain noin puoli kilometriä parkkipaikalta, itse nallea ei näkynyt. Tänään polku oli helppoa, tosin aika mutaista, mikä ei ollut ihme viime päivien sateiden jälkeen. Polkua olivat käyttäneet myös hevoset, se teki siitä vielä enemmän mutavelliä.

Laskeuduimme Belly Riverin jokilaaksoon jossa polku jatkui joen suuntaisesti Gable Creekin leirintäalueelle asti. Pidimme siellä lounastauon, eväänä oli edelliseltä illalta jäänyttä pizzaa ja jälkiruoaksi Fazerin suklaata.

Sää oli edelleen aika viileää ja tuulista, mutta lämpötila oli oikeastaan juuri sopiva vaeltamiseen. Vuoret kohosivat joka puolella ja vähän väliä oli pysähdyttävä ottamaan kuvia ja vain tuijottamaan maisemaa. Matkan varrella oli myös upea Gros Ventre vesiputous. Putouksessa virtasi niin paljon vettä että jylinä oli aikamoinen, piti huutaa jos halusi sanoa kaverille jotain.

Leiripaikkamme tälle yölle oli noin 5 km CDT:ltä sivuun, Cosley-järven rannalla. Kaikilla kansallispuiston leiripaikoilla on erikseen ruokailualue ja leirintäalue jotta ruoan tuoksu ei houkuttele karhuja telttoihin. Ruokailualueella on myös teline ruokasäkkien ripustamiseen, näin ne ovat karhujen ulottumattomissa yöllä. Olimme perillä leirissä jo kolmen aikaan iltapäivällä, meillä oli siis mukavasti aikaa nautiskella upeista maisemista ja lintujen laulusta. Leiriin saapui myöhemmin myös kuuden hengen perhe jotka olivat tulleet lähistöltä viiden päivän vaellukselle.

Olipa aika mukavaa kömpiä illalla makuupussiin, pitkä matka kohti etelää ja Meksikon rajaa on vihdoinkin alkanut!