Päivä 86: Uusi teltta!

KM 2571,7 - Grand Lake 24,5 km. Yht: 2582,2 km

Coloradossa on ollut nyt yllättävän lämmin, paikallisetkin ovat sitä mieltä että normaalia lämpimämpää. Fleece lähti pois päältä taas ennätysajassa aamulla, tosin olin myös kiipeämässä jyrkkää ylämäkeä Bowen-solaan.

Solan päältä näin seuraavan laakson pohjalle kiemurtelevan polun ja sillä vaeltajan. Se oli varmasti Gorkey, olin nähnyt hänet illalla. Gorkey oli nyt pysähtynyt polulle seisomaan, hetken ihmettelin syytä, kunnes huomasin laaksossa kaksi hirveä. Toinen oli itse isäntä, valtavat sarvet näkyivät solan päälle asti. Toinen oli tyttöystävä, hänellä ei ollut sarvia, mutta kunnioitusta herättävän kokoinen eläin tämäkin.

Kun itse pääsin alas solasta ja laakson pohjalle, Gorkey viittoili niityltä joka oli polun sivulla. Hirvet olivat siirtyneet aivan polun viereen, joten parempi kiertää vähän kauempaa. Siinä sitten tuijottelimme toinen toisiamme, me hirviä ja ne meitä. Upea kokemus!

Polku jatkui alamäkeen seuraillen kirkasvetistä puroa, kunnes se muuttui pieneksi hiekkatieksi joka hetken päästä tuli isommalle asfalttitielle. Tästä virallinen CDT jatkuisi polkuna tien toisella puolella ja tekee kierroksen Rocky Mountainin kansallispuistossa, mutta sen kiertäminen on tehty niin hankalaksi että harva tekee sen. Ensin pitäisi kävellä Grand Lakeen ja hankkia sieltä vierailukeskuksesta leirintälupa, mikä maksaa 36 dollaria. Sitten pitää vuokrata karhukanisteri jostain, koska se on pakollinen kansallispuistossa. Alueella oli kaksi vuotta sitten iso metsäpalo, sen jäljiltä osa poluistakin on vielä suljettu. Päätin suosiolla jättää kierroksen tekemättä ja kävellä suoraan tietä pitkin Grand Laken turistikylään.

Kylän läpi menee yksi pääkatu, jonka varrella kaikki palvelut ovat. Kävin ensimmäisenä postissa hakemassa uuden telttani ja jatkoin sitten pääkatua eteenpäin. Sieltä löysinkin pubin terassilta Jujun, Alpinen ja Chipotlen, sekä ainakin 8 muuta vaeltajaa. Olin niin nälkäinen että heikotti, tilasin fish and chipsin ja ison lasin limpparia. Annos meni alas niin nopeasti etten ehtinyt oikein maistaa mitään, mutta nälkä helpotti. Lounaan jälkeen kävin vielä kahvilla kadun toisella puolella samalla kun odottelin että "trail angel" Karen vastaisi viestiini. Hän oli luvannut että saan telttailla hänen pihallaan.

Kaupan kautta kävelin Karenin talolle joka oli ylempänä rinteessä. Hän on noin kuusissa kymmenissä oleva herttainen nainen, joka auttaa mielellään vaeltajia. Ilmeisesti hän auttaa mielellään myös muita ihmisiä, sillä hänen luonaan asui myös nigerialainen turvapaikanhakija, joka odottaa ratkaisua tilanteeseensa. Karen on vapaaehtoisena järjestöllä, joka auttaa turvapaikanhakijoita. Hän asuu kesät Grand Lakella ja talvet Havaijilla, ei hullumpi elämä.

Karen kokkasi meille illallisen ja rupattelimme useamman tunnin matkailusta ja maailman ihmeistä. Olin pystyttänyt uuden telttani takapihalle jo aikaisemmin, yhdeksän aikaan kömmin väsyneenä uuteen “kotiini”. Tilaa teltassa ainakin on ruhtinaallisesti, vaikka ei vanhakaan telttani pieni ollut. Nukahdin sateen ropistessa.

Uusi teltta on siis Durston Gearin X-mid Pro 2