Teton Village - Ski Lake 31 km

Olin laittanut kellon soimaan kuudelta, mutta heräsin vähän ennen sitä. Keitin kahvit ja söin aamupalakeksini, pakkasin repun ja heitin hyvästit ihanalle majapaikalle. Aamu olikin tosi lämmin, sain heittää fleecen saman tien pois. Silloin totesin taas kuinka pahalta vaelluspaitani haisee. Pari kuukautta sitten se tuoksui pesun jälkeen hyvältä useamman päivän, mutta nyt hyvä tuoksu kestää noin viisi minuuttia. Paita on kuitenkin muuten ihan ehjä ja hyvä, joten en haluaisi ostaa uuttakaan vielä.

Jouduin kävelemään pari kilometriä "väärään suuntaan", kunnes tulin Granite Canyonin polun risteykseen. Lähdin seuraamaan polkua joka menee koko lähes 10 km pitkän Granite Canyonin läpi. Kanjonin toisessa päässä odottaa Teton Crest Trail, jota pitkin jatkan vuorijonon loppuun asti. Minulla jäi nyt näkemättä 20 kilometrin pätkä Teton Crest Trailistä olkapääjupakan takia, mutta eipä voi mitään. Pääasia ettei käynyt huonommin ja pääsen jatkamaan matkaa.

En nähnyt koko kanjonissa yhtään ketään. Päästyäni kanjonin loppuun käännyin vasemmalle kohti etelää. Tummia pilviä oli kertynyt taivaalle, oli selvää että kohta sataa. Jatkoin seuraavalle purolle asti, täytin vesipulloni ja etsin suojaisan paikan puiden alta, koska juuri silloin alkoi sataa. Pidin pitkän lounastauon, minulla ei ollut mitään kiirettä. Leiripaikkaani oli enää 13 km ja kello oli vasta 12. Lounaspaikkani ohi meni neljä ihmistä päinvastaiseen suuntaan.

Jatkoin matkaa kohti Phillips Passia, jonne olikin aikamoinen nousu. Sade onneksi loppui nousun aikana ja aurinko tuli taas esiin. Solassa tuumin hetken mitä reittiä menisin. Vaihtoehtoina oli polku joka laskeutuisi aika paljon alaspäin ja joutuisin kiipeämään uudestaan ylös järvelle jonka luona aioin leiriytyä. Tai sitten voisin ottaa seikkailureitin harjannetta pitkin, jolla ei todennäköisesti olisi kovin hyvää polkua. Kello oli niin vähän että valitsin harjanteen.

Välillä harjanteella oli pätkä polkua, välillä se katosi kokonaan. Useampaan otteeseen hyppelin isoilla kivillä ja jouduin oikeasti etsimään missä olisi paras reitti eteenpäin jyrkällä harjanteella. Reitti oli hauska ja löysin perille Ski Lakelle, josta olisi enää 3 km tielle. Kello oli vasta vähän yli viisi, en haluaisi pysähtyä näin aikaisin mutta en voinut jatkaa tiellekään koska siellä ei olisi mitään paikkaa leirityä. Löysin teltalle hyvän paikan vähän ylempää rinteestä, niin ettei se olisi ihan kaikkien näkyvillä jos joku lenkkeilijä vaikka sattuu tulemaan järvelle.

Ukkonen jyrisi jossain kauempana varmaan pari tuntia, mutta ei onneksi tullut päälle, illalla satoi vähän.