Chief Joseph’s pass - KM 1028. 36,4 km. Yht: 915,3 km.

Ihmeteltiin yöllä kun jostain kuului musiikkia, selvästi oikea bändi soittamassa. Mutta outoa siinä oli se että samaa kappaletta soitettiin monta kertaa. Beans sanoi nähneensä isoja valoja jossain kauempana, kun kävi yöllä ulkona. Pääteltiin että kyseessä oli pakko olla Yellowstonen kuvaukset.

Käytiin porukalla aamupalalla Montana Cafessa joka oli sopivasti leirintäalueen vieressä. Tosi suosittu paikka näemmä, onneksi oltiin ensimmäisten joukossa ovella, silti ruoissa kesti melkein tunti. Mutta ei se mitään, ruoka oli tosi hyvää ja hinta edullinen. Vatsat täynnä lähdimme tien varteen liftaamaan kyytiä takaisin polulle. Liikennettä oli vaikka kuinka, kello oli noin yhdeksän aamulla. Silti meni melkein tunti ennen kuin saatiin kyyti.

Päästiin matkaan Chief Joseph-solasta vasta noin 11.45, mutta onnistuttiin silti kävelemään ihan hyvä matka, 36,4 km.

Välillä reitti seurasi metsäteitä ja välillä polkua, maisemat oli vähän tylsiä ja matkalla oli paljon palanutta metsää. Ilmassa oli jonkun verran savua lähettyvillä palavasta metsäpalosta. Vielä se oli aika kaukana, valtatien ja vuorten toisella puolella, mutta tuulen ollessa voimakas se voi levitä hyvinkin äkkiä. Nyt vaan jalkaa toisen eteen siihen malliin että ehditään paljon eteläpuolelle jos se alkaa levitä.

Palaneessa metsässä kävelyn jälkeen jalat on aina ihan mustat, noki ja pöly pääsee jopa kenkien ja sukkien läpi. Onneksi leirin vieressä oli puro jossa sain pestyä pahimmat noet pois. Leirin ympärillä pyöri peura joka käyttäytyi omituisesti, se pysähtyi parin metrin päähän meistä ja samalla meitä tuijottaen kyykistyi pissaamaan siihen paikkaan. Myöhemmin se haki kaverinkin mukaan ja yhdessä ne poukkoilivat pitkin leiriä vielä yölläkin.

KM 1028 - KM 1068, 40 km. Yht:955,3 km.

Tänään oli ihan erilainen päivä kuin eilen, maisemien osalta siis. Korkeusmetrejä tuli reilusti ja ne tuntuvat meneväkin aina käsi kädessä hienojen maisemien kanssa. Savua oli ilmassa tänäänkin, jossain vaiheessa jo mietin että kaivanko maskin repusta, mutta sitten pahin savu helpotti.

Lähdin samaan aikaan Beansin kanssa, mutta koska heti alkuun oli pitkä ylämäki, jäin jälkeen enkä nähnyt häntä koko päivänä ennen kuin seuraavassa leirissä.

Matkalla oli muutamia upeita järviä, kävin uimassa ensimmäisessä jonka nimi oli hassu; Upper Slag-a-melt lake. En edes tiedä mitä se tarkoittaa, mutta järvi oli upea ja ranta täydellinen uimiseen. Moni järvi täällä on tosi matala, mutta tämä ei. Näin jonkun tosi ison kalan kahlatessani veteen. Kylmä vesi tekee vaan niin hyvää kesken kuuman päivän.

Ohiteltiin Physicsin ja Go Pron kanssa toisiamme vuoron perään, joku jäi aina välillä tauolle ja toinen meni ohi. Emme olleet sopineet Beansin kanssa mitään tiettyä leiripaikkaa, mutta ajatus oli kävellä noin 25 mailia eli 40 kilometriä. Aloin olla aika puhki kaikkien ylä- ja alamäkien jälkeen, joten kun pääsin taas yhden harjanteen päälle ja näin jyrkän kivikkoisen alamäen harjanteen toisella puolella, päätin leiriytyä siihen. Harjanteen päällä oli hyvä tasainen leiripaikka, mutta mitä ihmettä hyttyset tekevät lähes 3000 metrin korkeudessa??? Niitä oli niin paljon, että pystytin teltan ja sukelsin saman tien sinne. Pidin keitintä teltan edessä ja yritin tehdä illalliseni niin ettei hyttysiä pääsisi sisään telttaan.

Tiesin että Beans, Physics ja Go Pro olivat jossain edellä, Jared raahautui harjanteelle noin yhdeksän aikaan illalla. Hänellekin löytyi vielä tasainen leiripaikka harjanteelta juuri ennen auringonlaskua.