Morrison Lake - KM 1268,3. 39,5 km. Yht: 1155,9 km.

Ai että nukutti hyvin! Oli sen verran viileä yö että sain olla ihan kokonaan makuupussissa. Pojat eivät liikahtaneetkaan teltoissaan kun lähdettiin Beansin kanssa kuudelta matkaan. Järven ympärillä oli selkeästi paljon kylmempi kuin vähän kauempana. Onneksi meidän leiri oli vähän järven yläpuolella niin telttakin oli aamulla ihan kuiva. Vasta kun aurinko oli kunnolla noussut horisontin yläpuolelle, pysähdyin ottamaan fleecen pois.

Heti kun tuli ensimmäinen ylämäki, huomasin että nyt on puhti pois. En tiedä miksi. Olin nukkunut mainiosti ja syönytkin ihan hyvin. Ehkä edellisen päivän loputtomat mäet veivät voimat. Jouduin pysähtymään tauolle kymmenen maissa aamulla. Söin ja keitin kupin kahvia. Tosin huomasin että kahvi jota olin ostanut Leadoresta, oli jotenkin outoa. Laitoin kuppiini 5 lusikallista kahvia, mutta silti piti arvailla että maistuiko siinä kahvi vai ei...

Pieni tankkaus helpotti oloa kummasti, nyt jaksoin puskea ylämäkeen vähän paremmin. Tälle päivälle oli taas muutama aikamoinen nousu, edelleen vihreillä kukkuloilla. Nyt maastossa ei ollut minkäänlaista polkua, piti vain etsiä horisontista kivikasaa tai puupaalua jotka merkitsivät reittiä.

Vastaan tuli taas muutama nobo. He sanoivat että tämä Montanan ja Idahon etappi on ollut rankimpia koko reitillä. Aika lohdullista että se tuntui heistäkin rankalta, he ovat sentään olleet matkalla jo useamman kuukauden kuin me. Seuraavan kaupungin (Lima) jälkeen kuulemma helpottaa.

Beans odotteli minua purolla jonka olimme sopineet leiripaikaksi, mutta siellä ei ollutkaan mitään telttailuun sopivaa paikkaa. Joka puolella kasvoi pusikkoa tai sitten maa ei ollut tasaista. Otimme vettä mukaan ja jatkoimme matkaa sen verran että aivan polun vierestä löytyi jonkunlainen paikka teltoille. Pohja oli vähän muhkurainen, mutta ilmatäytteisen makuualustan kanssa se ei niin haittaa.

Olin tainnut polttaa pohkeeni auringossa tänään. En olisi sitä edes huomannut jos Beans ei olisi sanonut että ne punoittaa. Ihme juttu kun olen joka päivä ollut auringossa, miten ne nyt paloi?

Söin illalliseksi kunnon annoksen pastaa, tonnikalaa ja oliiviöljyä. Toivottavasti seuraavana päivänä ei olisi yhtä voimaton olo kuin tänään.