Shoal Falls - Mosquito Lake 41,3 km. Yht: 1787,3 km

Ihanaa, kukaan ei häirinnyt yöuniani! Vesiputouksen tasainen kohina kuului taustalla ja nukuin tosi hyvin. Kunnon unet tekevät ihmeitä, olin heti aamusta paljon tehokkaampi ja valmiina lähtöön jo 6.30. Ei muuta kuin suoraan ylämäkeen. Nousua tulisi noin 800 metriä, mutta pikkuhiljaa. Kuljin aika syvässä kanjonissa, jonne ei vielä aamusta paistanut aurinko ja lämpötila oli ihanan viileä. Jouduin kahlaamaan aika monen puron yli, varpaat oli sitä mieltä että vesi oli aika kylmää. Kahdeksan jälkeen aurinko yletti jo kanjoniinkin ja kun vihdoin pääsin Shoal Lakelle, oli aika uida! Vesi tuntui ihanalta, varsinkin kun edellisestä suihkusta oli jo aika monta päivää.

Järveltä oli vielä pieni nousu noin 3200 metriin, josta alkoi sitten alamäki kohti Gros Ventre-jokea. Kartan mukaan sinne piti olla oikoreitti, mutta maastossa sitä ei näkynyt. Valitsin suurinpiirtein oikean suunnan maastonmuotojen perusteella ja lähdin alas. Rinne oli helppoa kävellä, ei puita, vain ruohikkoa ja paljon kukkia. Joki löytyi ja niin löytyi kunnon polkukin. Se seuraisi jokea seuraavat 15 kilometriä. Sillä matkalla vuoret vaihtoivat väriä harmaasta punaiseen. Joen vasemmalla puolella kohosi kirkkaan punainen korkea kallio, aika erikoista, se kun oli aivan eri näköinen kuin muut alueen kalliomuodostelmat.

Gros Ventren polut eivät selvästi ole kovin ahkeralla käytöllä. Pusikot ovat kasvaneet niin että välillä ne peittivät koko polun ja ihmisiä ei näkynyt missään. Näin useita kurkia, tai ainakin uskoisin että ne olivat kurkia. Näyttivät siltä ja kuulostivatkin samalta kuin kurjet Suomessa. Näin myös peuroja ja kuulin kojottilauman metelöivän jossain lähistöllä.

Oli jo iltapäivä kun tulin tielle, jota kävelin vähän matkaa ja oikaisin sitten metsän läpi kartassa näkyvälle metsätielle. Se olikin vain polku, mutta meni oikeaan suuntaan. Se nousi mäelle, jonka päällä huomasin seisovani korkean jyrkänteen reunalla. Tarkistin reitin karttasovelluksesta ja kyllä, viiva kartalla meni alas suoraan punaisen kivimuodostelman yli. Kiertelin muodostelmaa ja yritin nähdä mistä sen jyrkänteen pääsisi turvallisesti alas. En löytänyt sellaista kohtaa enkä halunnut lähteä yrittämään kiipeilyä rikkinäisen olkapään kanssa. Kävelin jyrkännettä vähän kauemmas ja löysin kuivuneen puron uoman jota pitkin pääsin könyämään alas ja metsän läpi pienelle tielle. Vielä vähän matkaa tietä pitkin ja saavuin Mosquito Lakelle, jonka lähistöllä olin suunnitellut leiriytyväni.

Järvi oli nimensä veroinen, hyttysiä pyöri ympärillä kun yritin päästä rantaan hakemaan vettä. Ranta oli todella märkää ja upposin ensin melkein polvia myöten mutaan. Kiersin vähän kauemmas ja löysin hieman kiinteämmän rantakaistaleen. Vedessä uiskenteli jos jonkunlaista ötökkää, niitä tuli väkisin mukaan pulloonkin. Onneksi on suodatin. Telttapaikan löysin vähän etäämmältä metsän reunasta. Olihan päivä! Jalat olivat väsyneet ja niitä pakotti kun kömmin makuupussiin.