Seneca Lake - Elkhart Trailhead 14,8 km

Heräsin kun joku rapisteli ja pakkasi varusteitaan kun oli vielä pimeää. Se oli Moose ja kello oli vasta viisi. Noh, kun kerran olin hereillä niin sama keitellä aamukahvit. Ruokasäkissä oli vielä kaksi kahvipussia joten join kaksi kupillista ja pakkailin samalla. Näin kävellä ilman lamppua kun lähdin liikkeelle, Seneca-järvi oli todella kaunis ja tyyni kun kävelin sen rantaa pitkin.

Tänään olikin vain lyhyt päivä Elkhartin parkkipaikalle, josta pääsi Pinedalen kaupunkiin. Tästä kaupunkivierailusta tulee noin 40 km (20 km/suunta) ylimääräistä käveltävää varsinaiselta reitiltä. Mutta ruokaa on pakko hakea lisää ja kaikki ovat kehuneet Pinedalea kivaksi paikaksi, joten mikä ettei. Meitä olikin menossa sinne tänään aikamoinen lössi, varmaan parikymmentä CDT-vaeltajaa yhteensä. Pinedalessa on pieni hostelli, varasin sieltä punkan heti kun puhelin alkoi toimia lähestyessäni parkkipaikkaa.

Parkkipaikalla oli jo kaksi vaeltajaa odottelemassa kyytiä kun saavuin paikalle ja lisää tuli vähän väliä. Yksi autollinen oli kuulemma jo saanut kyydin. Aamulla porukkaa yleensä vain tulee ja lähtee vaeltamaan eikä liikennettä niinkään ole kaupunkiin päin. Noin 45 minuutin odottelun jälkeen saimme kyydin mukavalta paikalliselta jolla ei ollut kuulemma muutakaan tekemistä. Tapasin vihdoin hollantilaisen Van Goghin, kenen kanssa olimme keskustelleet sähköpostitse ennen reissua muun muassa Glacierin lupa-asioista.

Koko porukka valui muutama kerrallaan Jackalope Motor Lodgeen, jossa oli motellin lisäksi myös aivan uusi hostelli. Kerrossängyt oli rakennettu nerokkaasti niin että jokaisella oli oma loossi jonka eteen sai mustan verhon. Punkan yläpuolella oli hylly ja tavalliset pistokkeet sekä usb. Onneksi olin varannut punkan etukäteen, muuten olisin saattanut jäädä ilman. Moni jäi. Ulkona oli kiva oleskelualue jossa oli piknik-pöydät, puutarhatuoleja ja riippumatto.

Kun olin käynyt suihkussa ja pessyt pyykit lähdin ostoksille. Ensin hain postista tilaamani säärystimet. En löytänyt Jacksonista hyviä säärystimiä ja olin siksi tullut edellisen pätkän ilman. Niistä on kyllä tosi paljon apua, sukat ja kengät kestää paljon pitempään kun kenkiin ei koko ajan mene hiekkaa ja muuta roskaa. Gros Ventressa kävelin paljon polkujen ulkopuolella ja etenkin silloin sai kengistä tyhjentää roskia vähän väliä. Pesin sukat siellä vähintään kerran päivässä.

Retkeilyliikkeestä ostin uuden aurinkohupparin (Patagonia capillene cool hoodie), kun vanha haisee niin kamalan pahalle. Uuden tyynynkin löysin vihdoin, vanha alkoi vuotaa jo ajat sitten ja heitin sen menemään. Sitten vielä keittimeen kaasua ja uusi opsack (tuoksut blokkaava pussi ruoille). Ruokakaupasta hain sapuskaa kuudelle päivälle. Siinä ajassa uskoisin selviäväni Wind River High Routesta South Pass Cityyn jonne olen lähettänyt ruokapaketin.

Hostellilla oli illalla aikamoiset bileet, vaeltajia oli varmaan parikymmentä ja meidän lisäksi pari vanhempaa pyöräilijämiestä jotka katselivat menoa vähän kulmia kurtistellen. Itsekin istuin vähän syrjemmällä ja seurasin touhua kun juotavaa meni ja pilveä poltettiin. Saa nähdä kuinka moni on seuraavana aamuna lähdössä takaisin polulle.

Illalliseksi hain hostellin vieressä olevalta grilliltä hampurilaisen ja suklaapirtelön. Sen jälkeen olikin sellainen ruokakooma että kömmin kiltisti punkkaan bileiden jatkuessa ulkona yöhön asti.