Jenny Lake - Teton Village 32 km

Beansin ystävällä Karalla on siis lomaosake täällä Teton Villagessa, jossa hän viettää useamman viikon vuodessa. Miten hyvä tuuri olikaan, että hän sattui olemaan täällä juuri nyt ja että hänen toisessa huoneistossaan oli tilaa. Tuntui aika epätodelliselta herätä täältä edellisten päivien kylmien ja märkien telttaöiden jälkeen.

Aloin heti selvittämään vakuutusyhtiöni kautta minne minun pitäisi mennä olkapäätäni näyttämään. Aikamoista säätöä nämä hommat täällä jenkeissä, täällä ei ilmeisesti kelpaa mikään kansainvälinen vakuutus vaan aina on ensin maksettava itse ja haettava rahat takaisin omasta vakuutusyhtiöstä. Minulla meni pari päivää ihan hukkaan kun odottelin vahvistusta vakuutusyhtiöstä että minne klinikalle menen. Sitten kun klinikka löytyi, sain ajan vasta parin päivän päähän.

Kaksi ensimmäistä päivää meni aika levon kannalta. Jacksonin kaupunki on 20 km päässä, kävin siellä ostamassa uudet vaellussauvat ja muuta tarpeellista. Paikallinen REI ei kyllä ollut kovin hyvä, moni hylly oli tyhjänä enkä saanut ostettua esim uusia opsackeja (odour proof bag) ruoille. PCT:ltä tuttu Branden asuu täällä ja hänen osoitteeseensa oli lähetetty ne kengät jotka piti tulla jo Anacondaan mutta posti hukkasi ne. Oli kiva nähdä Brandenia, harmi vaan että hän on koko ajan töissä eikä oikein ehditty kunnolla edes vaihtamaan kuulumisia. Ostin uuden lippiksen, vanha alkoi olla aika ällöttävä vaikka yritinkin pestä sitä. Löysin myös alekorista uudet trikoot, yksisarvistrikoot kun meno roskiin jo aikaisemmin, niistä oli niin moni sauma jo purkautunut.

Kolmantena päivänä sain Karalta kyydin Jenny Lakelle, jonne vaellukseni sunnuntaina päättyi. Kävelin sieltä 32 km Teton Villageen, jotta yhtenäinen vaellus säilyy. Minulle ei ole väliä mitä polkua kävelen, mutta haluan että yhtenäinen vaellus yltää Kanadan rajalta Meksikon rajalle. Matkan varrella oli tosi kauniita järviä ja yllättävän vähän ihmisiä. Mieluummin olisin tietysti ollut ylhäällä vuorilla, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Testasin uusia vaellussauvoja ja niiden käyttökään ei tuntunut olkapäässä pahalta, eikä myöskään repun kantaminen. Eli hyvältä vaikuttaa!

Nautin täysillä Teton Clubin palveluista, alakerrassa oli höyrysauna ja ulkona poreammeet. Saunatiloissa oli myös suihkutettavaa deodoranttia jota hiippailin suihkauttamaan aamuisin ennen kuin lähdin ihmisten ilmoille. Siellä oli myös pumpulipuikkoja! Sain putsattua korvat! Nukuin kuin prinsessa valtavassa parisängyssä tyynykasan seassa. Tyynyillä sain tuettua kipeän käden niin että nukkuminen oli ylipäänsä mahdollista. Kylpyhuoneessa oli amme, yhtenä iltana laskin itselleni kuuman kylvyn ja nostin bluetooth-kaiuttimen ammeen viereen soittamaan Andrea Bocellin ihanimpia balladeja.

Tänään (torstaina 11.8.) pääsin vihdoin lääkäriin. Olkapäätä ei särje enää koko ajan, mutta tietyt liikkeet ja asioiden nostelu sattuu. Lääkäri oli sitä mieltä että sitä ei tarvitse edes kuvata, koska sama olkapää meno sijoiltaan viime vuonna, on epätodennäköistä että siinä olisi sen kummempia vammoja. Pääasia että onnettomuus on nyt dokumentoitu siltä varalta että olkapään kanssa tulee myöhemmin ongelmia.

Kara ja hänen ystävänsä ja kaksi siskoa ovat olleet todella ystävällisiä, viimeisenä iltana söimme porukalla illallista heidän huoneistossaan. En tiedä kuinka voisin kiittää Karaa tarpeeksi, täällä on majoitus niin kallista etten mitenkään olisi voinut jäädä tänne jos hän ei olisi kutsunut minua kylään. Halvimmat motellihuoneetkin ovat yli 200$/yö.

Huomenna aamulla lähden jatkamaan matkaa, nousen vielä ylös Tetoneiden päälle ja jatkan sieltä Jacksonin läpi kohti Gros Ventre Wildernessiä. Noin viidessä päivässä minun pitäisi olla Wind River Rangen pohjoispäässä, sieltä on vielä yhden päivän kävely Elkhartiin josta pystyn liftaamaan Pinedaleen hakemaan lisää ruokaa.