SOPIVASTI HUKASSA

View Original

Päivä 61: Mutainen hevospolku

Flat Creek - Shoal Falls 36 km. Yht: 1746 km.

Telttani ei onneksi tulvinut yöllä, pahin sade meni aika nopeasti ohi ja myöhemmin yöllä loppui kokonaan. Yö oli kuitenkin vähän levoton. Ensin heräsin siihen kun jossain vyöryi kiviä, olin onneksi kaukana rinteistä joten käänsin vain kylkeä ja jatkoin unia. Sitten minut herätti kojootti, joka haukkui ja ulvoi niin että se oikein kaikui vuorten seinämistä. Kuutamokin oli niin kirkas että puiden varjot heijastuivat telttakankaaseen.

Aamullakin olin jotenkin hidas ja pääsin liikkeelle vasta seitsemältä. Kaikki kasvusto oli märkää, joten ei mennyt kuin viisi minuuttia ja vesi tirisi varpaiden välissä. Nousin ensin noin 200 metriä leiristä seuraavaan solaan, josta polku lähti laskeutumaan Granite Creekin varteen. Matkan varrella oli Turquoise Lake, joka piti tietysti käydä vilkaisemassa vaikka se oli vähän reitiltä sivuun. Järvi oli hieno, siellä olisi ollut upeaa leiriytyä.

Turquoise Lake

Granite Creekiä seurasinkin sitten melkein 20 kilometriä, ja se alkoi jo jossain vaiheessa tympiä. Polku oli nimittäin myös ratsastajien ahkerassa käytössä ja sen seurauksena tosi mutainen. Näinkin yhden ratsastusseurueen, ilmeisesti isä teini-ikäisten lastensa ja viiden hevosen kanssa. Onneksi matkalla oli hienoja kalliomuodostelmia, se vähän auttoi kun hidas mudassa kävely alkoi ottaa päähän.


Hienoja maisemia Granite Creekin varrella

Iltapäivällä vihdoin saavuin Granite Creekin leirintäalueelle ja kuumille lähteille. Jos ei olisi ollut niin kuuma jo valmiiksi, olisin varmasti jäänyt lähteille rentoutumaan. Mutta nyt ei huvittanut kun oli hiki jo valmiiksi, sitä paitsi siellä oli aika paljon ihmisiä eikä minulla ollut uimapukua.

Lähdin nousemaan seuraavaa polkua, joka johdattaisi Shoal Creekille ja siellä olevalle vesiputoukselle. Koko päivä oli ollut jotenkin hidasta menoa, nyt ei sentään ollut enää mutaa mutta silti kävely tuntui jotenkin tahmaiselle. Olin Shoal Fallsilla puoli seitsemän aikaan ja kun sieltä löytyi vielä täydellinen leiripaikka, päätin jäädä sinne. Tästä reitti lähtisi taas nousemaan yli 3000 metriin, sellaiset nousut teen mieluiten aamulla levänneenä.

Vesisade alkoi luonnollisesti juuri kun olin keittämässä illallista. Istuin sateenvarjon kanssa puun alla ja söin pastaani kattilasta. Halusin vain äkkiä makuupussiin ja nukkumaan.

Shoal Falls on kuvan keskellä, jos oikein tarkkaan katsoo