Päivät 12-13: Montana cross fit

Badger station - KM 240,2, 33 km

Pojat käänsivät teltoissaan kylkeä kun me jo lähdimme auringon noustessa kipuamaan suoraan ylämäkeen. Tähän asti ollaan lähdetty aina suoraan polulle ilman aamupalaa ja syöty pahimpaan nälkään energiapatukat. Varsinainen aamupalatauko on pidetty sitten vasta myöhemmin kun aurinko alkaa lämmittää. Tänäkin aamuna oli kylmä, vain kaksi astetta teltassa kun heräsin. Kukkakedot olivat kuuran peitossa.

Polku nousi yli 2000 metriin ja ylhäältä olikin hienot maisemat. Taivaalla ei ollut pilven hattaraakaan. Näin korkealla oli vielä jonkun verran lunta, mutta se oli yön jäljiltä kovaa eikä upottanut. Nousimme vielä 200 metriä ylemmäksi solaan, jossa laitoin lumiseen alamäkeen mikropiikit kenkiin. Olin vähällä lähettää ne jo pois East Glacierissa, mutta otin ne sitten kuitenkin mukaan. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä että ei niitä enää tarvitse, eikä olisi tarvinnut tähän alamäkeenkään, mutta laitoinpa ne nyt jalkaan etten ole turhaan kantanut.

Solan jälkeen koko loppupäivä käveltiinkin metsässä ilman näköaloja. Purojen ylityksiä oli useita ja kengät olikin märät taas melkein koko päivän. Mietittiin että meillä oli ollut vain yksi päivä tähän mennessä että jalat olivat kuivat koko päivän, se oli se päivä kun kävelimme tietä pitkin Two Medicineen.

Leiri pystytettiin kedolle 33 km kävelyn jälkeen. Leiripaikka ei ollut paras mahdollinen, mutta tästä eteenpäin alkaisi metsäpaloalue eikä siellä ole turvallista telttailla puiden kaatumisten takia. Päivä oli tosi kuuma, mutta tiedän jo nyt että yöstä tulee taas tosi kylmä.

KM 240,2 - 269,2 (Sun River Pass), 29 km

Maa oli kuurassa kun heräsin aamulla keittämään aamukahvia, teltassa mittari näytti nollaa. Tulisimme vaeltamaan koko päivän metsäpaloalueen läpi, joten lähdimme taas aikaisin että aamun viileät tunnit tulee käytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Metsäpalon tuhoamalla alueella ei ole yleensä mitään varjoa ja pystyyn kuolleet puut kaatuvat herkästi. Tiedossa olisi siis taas kiipeilyä puiden runkojen yli ja ryömimistä ali.

Edellisenä päivänä ei nähty ketään muita vaeltajia, tänään näimme vaikka kuinka monta! Ensin löysimme Shuun teltastaan yhden joen varrelta, hän oli jo hereillä ja vaihdoimme kuulumiset. Sitten ohitimme Forestin ja Irish Canucin, kaksi vanhempaa herraa jotka olimme tavanneet jo East Glacierissa. Forest oli kaatunut jokea ylittäessään ja menettänyt siinä rytäkässä puhelimen, aurinkolasit ja toisen vaellussauvan. Irish Canuc oli luvannut vaeltaa hänen kanssaan Benchmarkiin asti, mistä hän pääsisi kaupunkiin ostamaan uuden puhelimen.

Strawberry Creekin varresta löytyi loistava varjoisa lounaspaikka, pian muutkin tutut tulivat sinne. Kylmän yön kostuttamat varusteet kuivuivat hetkessä kun ne levitti aurinkoon.

Loppupäivä olikin sitten ihan mahdotonta jumppaamista kaatuneiden puiden kanssa. Ehdottomasti pahimmat tähän mennessä. Varsinkin päivän loppupuolella kun olisi jo valmis leiriytymään, puunrungoilla kiipeily ei huvittaisi yhtään. Tiesimme että metsäpaloalue jatkuu vielä niin pitkään ettemme pääse siltä mitenkään pois ennen yötä, joten etsimme sopivaa leiripaikkaa joka paikasta. Pystyyn kuolleiden puiden vieressä ei kannata leiriytyä, koska ne voivat kaatua jos alkaa tuulla. Löysimme vihdoin suht turvallisen leiripaikan kun paloalueen keskellä oli läntti tervettä metsää. Hyttysiä oli niin paljon, että painuin telttaan heti kun olin saanut sen pystyyn.

Pian myös Shuu, Forest ja Irish Canuc näkyivät kävelevän polulla. Skybird huhuili heidät leiripaikalle, koska se ei näkynyt polulle ja seuraava mahdollinen oli ties kuinka kaukana. Yhdeksään mennessä viisi erittäin väsynyttä vaeltajaa jo tuhisi teltoissaan.