Päivä 30: Matka jatkuu
Anaconda - Storm Lake 38 km. Yht: 759,6 km.
Eilen hostelliin saapunut vaeltajaporukka tuli illallisreissultaan takaisin ilmeisen humalassa ja äänekkäästi. Jonkunlaiset pelit jatkuivat vielä alakerran oleskelutilassa ties kuinka myöhään ja koko yö meni vähän harakoille kun vähän väliä kuului meteliä jostain. Nousin jo ennen viittä, pukeuduin ja hiippailin reppuni kanssa alakerran keittiöön. Olin juuri syömässä aamupalaa kun Beans tuli myös keittämään kahvia. Beans on 60-vuotias neljän pojan äiti joka asuu Åressa ruotsalaisen miehensä kanssa. Pojat ovat jo aikuisia joten nyt hänellä on aikaa tehdä omia juttujaan, kuten vaeltaa. Lähdimme yhtä matkaa liikkeelle ennen kuutta, kun aurinko oli vasta nousemassa.
Ensimmäiset 20 kilometriä oli asfalttitietä, mutta onneksi sillä oli vähemmän liikennettä kuin tiellä jota tulin Anacondaan. Sitten käännyimme hiekkatielle joka lähti nousemaan kohti vuoria ja Twin Lakes-järviä. Lämpötila alkoi olla jo aika korkealla kun pääsimme järville, pysähdyimme ensimmäiselle järvelle syömään lounasta.
Uudet kengät olivat ihan ookoo, mutta eivät yhtä hyvät kuin edelliset Topot. Se kyllä saattoi johtua siitäkin että jalkani olivat kuumuudesta aika turvoksissa. Upotin ne viileään järviveteen ja se helpotti vähän. Jalat siis, ei kengät.
Twin lakes-järviltä reitti nousi vielä 400 metriä korkeammalle tosi jyrkkää ylämäkeä ja laskeutui sitten Storm-järvelle joka on noin 2500 metrin korkeudessa. Tuntui hullulta että olimme juuri kävelleet järvelle lähes 35 km ja sitten siellä tulee vastaan autoja. Rentoutuneen näköisiä pariskuntia istui retkituolissa autojensa vierellä nauttimassa kauniista kesäpäivästä.
Tie ei onneksi yltänyt järven toiseen päähän, joten kävelimme sinne. Jouduimme ylittämään useamman ison lumikasan ennen kuin pääsimme sulalle nurmialueelle joka näytti hyvältä leiripaikalta. Tästä polku lähtisi nousemaan Storm Lake-solaan, ylittäisimme sen heti ensimmäisenä aamulla.
Olin hionnut ihan kauheasti joten menin heti ensimmäisenä uimaan. Beans seurasi perässä, mutta ei ollut ihan yhtä ihastuksissaan kylmästä vedestä kuin minä. Tänään oli tosi kuuma päivä, olin vähän huolissani siitä miten kroppa ja jalat jaksaa kuumuutta, tätä tulee jatkumaan ainakin Coloradoon asti.
Jared ilmestyi paikalle noin 1,5 tuntia meidän jälkeen ja pystytti myös telttansa nurmikolle. Hänkin oli nukkunut huonosti humputtelevien vaeltajien takia, joten olimme kaikki jo teltoissamme illalliset syötynä ennen kahdeksaa. Ennen auringonlaskua saimme vielä niskaamme aikamoisen ukkoskuuron, onneksi se meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
